Työelämässä kukoistaminen on Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakasen lanseeraama termi. Se tarkoittaa mahdollisuuksia käyttää ja kehittää omia voimavarojaan laaja-alaisesti, edellytyksiä olla paras mahdollinen itsensä ja sen kautta onnistua työelämässä parhaalla mahdollisella tavalla.
Kukoistamisen ytimessä on positiivista suhtautumista korostava ajattelutapa, jonka varassa kaikessa pyritään näkemään ongelmien ja haasteiden sijasta vahvuuksia, ratkaisuja ja mahdollisuuksia.
Kaj Helbom nosti ”Valmentava ekonomiesimies” -koulutuksessaan esiin ’dynaamisen turvallisuuden’ ajatuksen. Minä ymmärrän dynaamisen turvallisuuden työyhteisönä, jossa tapahtuu paljon ja vauhti voi olla välillä kovakin, mutta samaan aikaan vastuuta kannetaan yhteisesti sekä tekemisestä että työkavereista. Työyhteisössä korostuu sallivuuden ilmapiiri, joka hyväksyy virheiden tekemisen ja ihmisten rajallisuuden ilman pelkoa joutumisesta kollegoiden arvostelun kohteeksi.
Turun Kauppakorkeakoulun tutkimuksessa jäsennetty aktiivinen työkaveruus on kehittymishakuisuutta ja laajaa vastuunkantoa sekä työyhteisen menestyksestä että omasta itsestä. Se edellyttää oman käyttäytymisen ja suhtautumistavan jatkuvaa arviointia. Uteliaisuus ja valmius viedä asioita eteenpäin saavat pontta siitä, että toisten ajatuksiin suhtaudutaan kunnioittavasti ja avoimin mielin eikä niitä torpata heti kättelyssä oman aseman pönkittämiseksi.
Minun mielessäni nämä käsitteet nivoutuvat vahvasti toisiinsa: aktiivinen työkaveruus luo työyhteisöön dynaamista turvallisuutta, jonka varassa kukoistuksen työelämä mahdollistuu. Aktiivinen työkaveruus on yksilötason käyttäytymismalli, joka haastaa jokaisen työyhteisön jäsenen avoimeen ja hyväksyvään vuorovaikutukseen. Sen seurauksena työyhteisöön muodostuu dynaamista turvallisuutta, kykyä kohdata ja ratkaista suuretkin haasteet yhdessä toinen toistansa tukien. Suuret haasteet ja ’tekemisen meininki’ ovat välttämättömiä, sillä kukoistuksen työelämä ei synny matalien vaatimusten ympäristössä. Liian helppo toimintaympäristö ei luo innostusta, vaan tylsistymistä.
Tämänkin kokonaisuuden rakentaminen lähtee johtamisesta. Pyrkimys kukoistamiseen on aidosti ankkuroitava yrityksen tavoitteisiin ja identiteetin ytimeen - päälle liimattuihin juhlapuheisiin on aivan turha ryhtyä. Tavoitteellisena ilmiönä kukoistuksesta tulee osa organisaatiokulttuuria ja se alkaa ohjata käyttäytymistä. Ylimmän johdon on käytävä avointa keskustelua ihmiskuvastaan ja arvioitava kriittisesti omaa vuorovaikutustaan suhteessa muuhun työyhteisöön. Aktiivisen työkaveruuden vaatimuksesta on käytävä organisaatiossa jatkuvaa keskustelua ja palkitsemisjärjestelmiäkin kannattaa miettiä tältä kannalta. Yhteisöllisen palkitsemisen keinot yksilöihin keskittymisen sijasta tukevat ylipäätään dynaamisen turvallisuuden vahvistumista.
Kukoistamisen työelämä on win-win-win -tilanne, josta hyötyvät yksilöt, yritykset ja koko yhteiskunta. Yksilöiden kannalta kukoistuksen työelämä on todella ’sitä uutta ja parempaa’, jossa työssä hyvinvointi toteutuu aidoimmalla mahdollisella tavalla. Yrityksen toiminnassa tämä näkyy parempana asiakaspalveluna, uudistumisen ja innovatiivisuuden vahvistumisena sekä lyhyelläkin tähtäimellä liiketoiminnan tuloksellisuudessa. Yhteiskuntalle kohdistuu kukoistuksen työelämässä vähemmän työpahoinvointiin liittyviä kustannuksia. Toisaalta kukoistuksen työelämä vahvistaa myös maabrandia ja vahvistaa siten Suomen mahdollisuuksia pärjätä globaalissa kilpailussa parhaista osaajista.
Vaikka kukoistamisen työelämä saattaakin kuulostaa idealistiselta ja mahdollisesti jopa naivilta haihattelulta, siihen liittyy niin paljon mahdollisuuksia, että tätä kuuta kannattaa tavoitella taivaalta kaikin mahdollisin keinoin.