Strategisen hyvinvoinnin johtamisen tutkimus tältä vuodelta on paketissa! Siis vastaukset on saatu kerättyä – lähes 400 organisaatiota vastasi tutkimukseemme kevään aikana. Kiitos siitä näiden organisaatioiden johdolla ja HR-ihmisille, heitähän vastaajat pääosin ovat. Ja kiitos myös Työsuojelurahastolle, joka tukee tutkimusta tutkimusapurahalla.
Tässä iloinen tutkijaryhmämme talvella Jokeripelissä selfie-kuvattuna. vasemmalta oikealle Juhani Ilmarinen, Tomi Hussi, Guy Ahonen ja Ossi Aura.
Vastaajia taas lähes 400 – teollisuus on ahkerin vastaaja
Tutkimussarjaan on valittu vastaajiksi seitsemän toimialan eri kokoisia organisaatioita ja vastausprosentissa on liikuttu 50 %:n tienoilla. Tänä vuonna vastaajia oli 392. Oheisessa taulukossa on yhteenveto vastaajamääristä vuosien 2009-14 aikana.
Vastaajia taas lähes 400 – teollisuus on ahkerin vastaaja
Tutkimussarjaan on valittu vastaajiksi seitsemän toimialan eri kokoisia organisaatioita ja vastausprosentissa on liikuttu 50 %:n tienoilla. Tänä vuonna vastaajia oli 392. Oheisessa taulukossa on yhteenveto vastaajamääristä vuosien 2009-14 aikana.
Yksi mielenkiintoinen tarkastelukohta taulukossa on eri toimialojen vastausaktiivisuus. Tutkimukseen on aina valittu satunnaisotannalla sama määrä organisaatioita eri toimialoille. Seitsemän vuoden yhteenveto osoittaa, että ylivoimaisesti aktiivisin toimiala on teollisuus 441 vastaajalla. Julkisella sektorilla vastaajia on reilut 300 ja rakentamisen ja kaupan aloilla 250 paikkeilla. Mitään akateemista vastausta teollisuuden aktiivisuuteen en osaa sanoa, ehkä insinöörejä kiinnostaa johtaminen ja tutkimus yleensä.
Johtamisen peruselementeissä hyvää ja huonoa
Kirjoitin vuosien 2009-14 tutkimusaineistosta reilut 80 blogitekstiä ja myös kirjan yhdessä Guy Ahosen kanssa. Nyt aineistoa on seitsemän vuoden ajalta ja blogeja tulee paljon lisää – tuleeko 80, sen aika näyttää. Aineisto vaatii vielä paljon analysointia, mutta tiettyjä ”on / off” vastauksia on helppo etsiä nopeasti.
Strategisen hyvinvoinnin johtamisen peruselementteihin kuuluvat sisällön määrittäminen (mitä johdetaan?), tavoitteen asettaminen (mihin halutaan päästä?), suunnitelman tekeminen (miten tavoitteeseen päästään?), vastuiden määrittäminen (tässä tapauksessa esimiehille), sekä mittarit (mihin päästiin?). Näihin kaikkiin kysymyksiin tutkimuksen vastaajat ovat vastanneet ensin kyllä tai ei ja sitten (kyllä vastauksen jälkeen) antaneet vastaukset tarkentaviin kysymyksiin.
Johtamisen peruselementeissä hyvää ja huonoa
Kirjoitin vuosien 2009-14 tutkimusaineistosta reilut 80 blogitekstiä ja myös kirjan yhdessä Guy Ahosen kanssa. Nyt aineistoa on seitsemän vuoden ajalta ja blogeja tulee paljon lisää – tuleeko 80, sen aika näyttää. Aineisto vaatii vielä paljon analysointia, mutta tiettyjä ”on / off” vastauksia on helppo etsiä nopeasti.
Strategisen hyvinvoinnin johtamisen peruselementteihin kuuluvat sisällön määrittäminen (mitä johdetaan?), tavoitteen asettaminen (mihin halutaan päästä?), suunnitelman tekeminen (miten tavoitteeseen päästään?), vastuiden määrittäminen (tässä tapauksessa esimiehille), sekä mittarit (mihin päästiin?). Näihin kaikkiin kysymyksiin tutkimuksen vastaajat ovat vastanneet ensin kyllä tai ei ja sitten (kyllä vastauksen jälkeen) antaneet vastaukset tarkentaviin kysymyksiin.
Kuva 1. Strategisen hyvinvoinnin johtamisen peruselementtien yleisyys 2009-16 kaikkien vastaajien joukossa.
Kuvassa 1 on seitsemän vuoden tulosten ensimmäinen makupala! Kaikkien vastaajien vastausten mukaan voidaan tulkita strategisen hyvinvoinnin johtamisen trendejä Suomessa.
Sisältö – tavoitteet – suunnitelma – onko taso vakiintunut?
Ensimmäinen mielenkiintoinen tulkinta kuvan 1 tuloksista on sisällön määrittämisen, tavoitteiden asettamisen ja suunnitelman tekemisen tasanne. Sisällön määrittäneiden osuus on kasvanut huikeasti vuodesta 2009 vuoteen 2012, mutta onko nyt tasaannuttu vuosien 2012-14 tasolle? Siltä näyttäisi.
Tavoitteet asettaneiden osuus on kasvanut vuoden 2009 kolmanneksesta 43 %:iin vuonna 2014 ja 2016. Onko tässäkin kehitys loppunut ja saavutettu tuo 43 %:n taso. Hyvä, että ollaan samassa kuin 2014 – huono, ettei asia ole edennyt!
Suunnitelmien (siis oikein kirjallisten) tekeminen on aina ollut vähäisempää kuin sisältömääritys ja tavoiteasetanta. Niin nytkin – 55 % määritti sisällöt, 43 % asetti tavoitteet ja 36 % teki suunnitelman. Jotenkin epäloogista ja ehkä organisatorista laiskuutta kuvaavaa.
Esimiesten vastuu lisääntynyt – hienoa!
Niiden organisaatioiden osuus, jotka ovat määrittäneet esimiehille selkeä vastuun strategisessa hyvinvoinnissa on lisääntynyt jatkuvasti. Vuonna 2009 näitä organisaatioita oli 37 % ja nyt 58 %. Laskin muuten – ihan huvikseni – että tällä kasvuvauhdilla kaikki organisaatiot ovat esimiesvastuun määrittäneet vuonna 2033. Selkeästi määritetty vastuu esimiehille on tärkeä osa strategisen hyvinvoinnin johtamista, hienoa että siinä on menty eteenpäin!
Mitataan enemmän kuin asetetaan tavoitteita
Mittareiden käyttö on tärkeä osa johtamista – niillä nähdään mihin on päästy ja miten tavoitteet on saavutettu. Strategisen hyvinvoinnin johtamisessa mittarit ovat kautta vuosien olleet paljon yleisemmin käytettyjä, kuin mitä on asetettu tavoitteita. Vähän epäloogista tämäkin on, mitataan vaikka ei ole tavoitteita. Mutta hyvä, että mitataan – ehkä tulosten tarkastelu tuo johtamiseen luontaista tavoitteellisuutta.
Tutkimusraportti valmistuu syksyllä – osatuloksia jo ennen sitä
Tämän vuoden tutkimusraportti kirjoitetaan syksyllä, kunhan kaikki analyysit on tehty ja tulokset yhdistetty vuosien 2009-14 tuloksiin. Joitain mielenkiintoisia osatuloksia tulen bloggaamaan ennen raportin valmistumista, joten ole kuulolla!
Kuvassa 1 on seitsemän vuoden tulosten ensimmäinen makupala! Kaikkien vastaajien vastausten mukaan voidaan tulkita strategisen hyvinvoinnin johtamisen trendejä Suomessa.
Sisältö – tavoitteet – suunnitelma – onko taso vakiintunut?
Ensimmäinen mielenkiintoinen tulkinta kuvan 1 tuloksista on sisällön määrittämisen, tavoitteiden asettamisen ja suunnitelman tekemisen tasanne. Sisällön määrittäneiden osuus on kasvanut huikeasti vuodesta 2009 vuoteen 2012, mutta onko nyt tasaannuttu vuosien 2012-14 tasolle? Siltä näyttäisi.
Tavoitteet asettaneiden osuus on kasvanut vuoden 2009 kolmanneksesta 43 %:iin vuonna 2014 ja 2016. Onko tässäkin kehitys loppunut ja saavutettu tuo 43 %:n taso. Hyvä, että ollaan samassa kuin 2014 – huono, ettei asia ole edennyt!
Suunnitelmien (siis oikein kirjallisten) tekeminen on aina ollut vähäisempää kuin sisältömääritys ja tavoiteasetanta. Niin nytkin – 55 % määritti sisällöt, 43 % asetti tavoitteet ja 36 % teki suunnitelman. Jotenkin epäloogista ja ehkä organisatorista laiskuutta kuvaavaa.
Esimiesten vastuu lisääntynyt – hienoa!
Niiden organisaatioiden osuus, jotka ovat määrittäneet esimiehille selkeä vastuun strategisessa hyvinvoinnissa on lisääntynyt jatkuvasti. Vuonna 2009 näitä organisaatioita oli 37 % ja nyt 58 %. Laskin muuten – ihan huvikseni – että tällä kasvuvauhdilla kaikki organisaatiot ovat esimiesvastuun määrittäneet vuonna 2033. Selkeästi määritetty vastuu esimiehille on tärkeä osa strategisen hyvinvoinnin johtamista, hienoa että siinä on menty eteenpäin!
Mitataan enemmän kuin asetetaan tavoitteita
Mittareiden käyttö on tärkeä osa johtamista – niillä nähdään mihin on päästy ja miten tavoitteet on saavutettu. Strategisen hyvinvoinnin johtamisessa mittarit ovat kautta vuosien olleet paljon yleisemmin käytettyjä, kuin mitä on asetettu tavoitteita. Vähän epäloogista tämäkin on, mitataan vaikka ei ole tavoitteita. Mutta hyvä, että mitataan – ehkä tulosten tarkastelu tuo johtamiseen luontaista tavoitteellisuutta.
Tutkimusraportti valmistuu syksyllä – osatuloksia jo ennen sitä
Tämän vuoden tutkimusraportti kirjoitetaan syksyllä, kunhan kaikki analyysit on tehty ja tulokset yhdistetty vuosien 2009-14 tuloksiin. Joitain mielenkiintoisia osatuloksia tulen bloggaamaan ennen raportin valmistumista, joten ole kuulolla!
RSS Feed