
Toni Pekka, Jorma Mäkitalo ja Petri Virtanen
Isojen kuntaorganisaatioiden työkyvyttömyyden kustannukset ovat 455 M€
Lisensiaattityön aineisto on kerätty Kevan järjestelmiin yhteensä 47 isolta kunnalta ja sote-organisaatioilta. Vakiintuneen tavan mukaan työkyvyttömyyden kustannuksiin on koostettu sairaus- ja tapaturmapoissaolojen aikaiset palkkakustannukset, työkyvyttömyyseläkemaksut, tapaturmavakuutusmaksut, sekä työterveyshuollon sairaanhoidon kustannukset. Näistä koostuu kohderyhmässä 455 M€, joka tarkoittaa työntekijää kohden 1550 euroa vuodessa. Isoja summia, joita siis pyritään työkykyjohtamisen keinoin alentamaan.
Isoissa kunnissa työkykyjohtaminen toimii – entäs pienemmissä?
Toni Pekan lisensiaattityön kohderyhmä oli isot kunta-alan organisaatiot ja niistä hänellä oli kattavat tulokset ja pohdinnat. Tilaisuudessa työn tarkastajat nostivat keskusteluun kysymyksen pienempien kuntaorganisaatioiden tilanteesta, onko se yhtä hyvä vai kenties heikompi. Tähän keskusteluun voin antaa lisävalaistusta Strategisen hyvinvoinnin johtamisen tutkimussarjan tulosten kautta.
Olemme yhdessä Guy Ahosen, Tomi Hussin ja Juhani Ilmarisen kanssa tutkineet eri toimialojen strategisen hyvinvoinnin johtamiskäytänteitä vuodesta 2009 alkaen (lataa tutkimusraportteja). Tähän analyysiin valitsin tutkimustietokannastani vuosien 2012-2016 kunta-alan 180 organisaation vastaukset. Jaoin organisaatiot neljään kokoluokkaan, joista osa on ollut kuntia kokonaisuudessaan, osa taas kuntien teknisen-, sote- ja opetus/sivistyksen toimialoja.
Kuva 1 kertoo SHJ:n peruspäätösten tehneiden organisaatioiden %-osuudet eri kokoluokissa. Silmiin pistävää ovat suuret erot eri kokoluokkien välillä – isoissa kunnissa päätöksen on tehnyt yli 80 %, kun luku pienemmissä kuntaorganisaatioissa jää alle puoleen tuosta. Toni Pekka esitti työssään isojen kuntien työkykyjohtamisen toimintatapoja ja päätöksi ja päätyi samaan reilun 80 %:n tasoon eri asioissa. Isoissa asiat ovat kunnossa, mutta pienissä eivät.
Mielenkiintoista tuloksissa on se, että SHJ-aineiston vastaajista osa on isojen kuntien eri toimialoja, joissa työkykyjohtamisen perusteet ovat heikommat, kuin pääkunnassa. Tämä kuvastaa sitä, että ainakin osittain kuntatasolla tehdyt päätökset eivät ”jalkaudu” (tai ”valu”, tai ”toteudu”) kuntaorganisaation alemmilla tasoilla. Sama ilmiö on tosin havaittavissa yksityisellä sektorilla – johtamisen vastuu jää joukkoistamatta.
Työkykyjohtamisen tukitoimet hyvässä ”hapessa”
Kuva 1 osoitti, että työkykyjohtamisen (tai siis SHJ:n) peruspäätöksissä on kovasti eroja eri kokoisten kuntaorganisaatioiden välillä. Työkykyjohtamisen tukitoimintojen käytänteissä erot ovat huomattavasti pienempiä, miltei olemattomia.
SHJ-tutkimussarjassa olemme kartoittaneet työterveyshuollon ja työsuojelun perustoimintojen aktiivisuutta ja riittävyyttä. Näistä on muodostettu kokonaisindeksi vaihteluvälillä 0 – 100. Kuvan 2 tulokset osoittavat, että työterveyshuollon ja työsuojelun toiminnat ovat hyvällä tasolla kaikissa kokoluokissa kunta-alalla. Ainoa poikkeus tästä ovat pienet, alle 50 henkilön organisaatiot, joissa työterveyshuollon toiminnat arvioidaan keskitasoisiksi.
Kuvien 1 ja 2 tulkinta on mielestäni selkeä: lakisääteiset toiminnot ovat hyvässä kunnossa, mutta määrätietoisen johtamisen elementit kaipaavat kovasti kehittämistä pienemmissä kuntaorganisaatioissa.
Mitä on sairauspoissaolojen taustalla?
Toni Pekan lisensiaattityö keskittyi työkyvyttömyyden kustannusten laskemiseen ja sairauspoissaolojen syitä ei siis pyritty analysoimaan. Tarkastustilaisuudessa asiaa kuitenkin sivuttiin, joten en malta olla esittämättä yhtä tulosta SHJ-2016 tutkimuksesta. Olen esitellyt tuloksen myös syyskuussa 2017 ilmestyneessä Kuntatyönantajien oppaassa Henkilöstötuottavuuden johtaminen kunnissa (info tästä).
Vuoden 2016 SHJ-tutkimuksessa kartoitimme henkilöstön osaamisen, motivaation ja työkyvyn tilaa ja laskimme niiden perusteella arvion henkilöstötuottavuusindeksistä. Näin teimme 60 kuntaorganisaatiolle, joilta kysyimme myös sairauspoissaoloprosenttia. Kun nämä muuttujat yhdistettiin, saatiin kuvan 3 mukainen tulos.
Kuvan 3 tulos on selkeä ja varsin looginen: kun ihmisten osaaminen, motivaatio ja työkyky ovat hyvällä tasolla, on sairauspoissaoloja vähän. Ja päinvastoin, kun ihmisten osaaminen, motivaatio ja työkyky ovat heikolla tasolla, on sairauspoissaoloja paljon. Tässä aineistossa (60 kuntaorganisaatiota) ero hyvän ja heikon henkilöstötuottavuusryhmän välillä on tilastollisesti merkitsevä.
Kuulen toki korvissani eilisen tilaisuuden toisen tarkastajan Jorma Mäkitalon veljellisen kommentin aineiston kattavuudesta ja tuloksen luotettavuudesta. Ja kyllä, aineisto on pieni, mutta pidän tulosta hyvinkin suuntaa-antavana. Tarkoitan tällä sitä, että sairauspoissaolojen taustalla on osittain henkilöstön tila ja sen rinnalla johtamisen ja johtajuuden taso.
Miksi kuntatöissä sairastetaan enemmän kuin yrityksissä?
Toni Pekka aloitti eilisen lisensiaattityönsä esittelyn asianmukaisella lektiolla, jonka hän aloitti kansantalouden kestävyysvajeen kertauksella. Valtiolla on velkaa yli 100mrd€ ja sitä pitää kuroa pienemmäksi monin keinoin, joista yksi on työkykyjohtaminen.
Kevan laskelmien mukaan kunta-alalla työkyvyttömyyden kustannukset ovat vuosittain 2 mrd€, kun summa yksityisellä sektorilla on 3,5 mrd€ suorat lainauksen Pekan lektiosta (lataa esityskalvot). Neljännes työväestöstä (kunta-ala) aiheuttaa siis lähes 40 % kustannuksista – ja suurin syy tähän on kunta-alan korkeat sairauspoissaolot.
Kuntatyöntekijöiden korkeampi sairauspoissaolo-% on mielenkiintoinen ilmiö, johon todella kannattaisi syventyä myös tutkimuksen keinoin. Olettaisin, että syitä löytyy johtamisen, organisaatiokulttuurin ja henkilöstön sitoutumisen alueilta. Näiden kehittäminen – varsinaisen työkykyjohtamisen rinnalla voisi olla avain työkyvyttömyyskustannusten säästöön. Säästöjen rinnalla näen toki vielä tärkeämmäksi kuntatyön vaikuttavuuden kehittymisen – sitähän kunnissa tulee tavoitella.