Etätyön yksi haaste on tiedonkulku organisaation eri tasojen välillä. Analyysissa etsin ensin johdon toimintatavoista niitä, jotka eniten heijastuivat tiedonkulun tasoon. Sitten analysoin, miten tiedonkulun aktiivisuus vaikutti työntekijöiden ja toimihenkilöiden henkilöstötuottavuuteen.
Johdon suunnitelmallisuus ja viestintä varmistavat tiedonkulun tason
Tein regressioanalyyseja siitä, mitkä tekijät vaikuttivat esimiesten kokemaan tiedonkulun sujuvuuteen. Tuloksissa nousi esiin kaksi johdon koettua toimintaa, johtaja toimii suunnitelmallisesti sekä johtaja tiedottaa riittävästi. Muodostin näistä summamuuttujan ja jaoin sen keskiarvon ja -hajonnan mukaan kolmeen tasoluokkaan. Kuva 1 esittää tiedonkulun sujuvuuden näissä tasoluokissa.
Kuvan 1 tulkinta on selkeä: kun johto toimii suunnitelmallisesti ja viestii riittävästi, niin tieto kulkee. Ei todellakaan yllättävä tulos.
Tiedonkulku on tärkeää henkilöstötuottavuuden takia!
Tiedonkulun sujuvuudella on iso itseisarvo, mutta tärkeintä on sen yhteys henkilöstön suorituskykyyn, henkilöstötuottavuuteen. Kuva 2 esittää tulokset 10000 henkilöstöön kuuluvan vastauksista.
Kuvan 2 tulkinta on todella tyly: kun tieto ei kulje, on henkilöstötuottavuus surkealla tasolla! Henkilöt, jotka arvioivat työyksikön sisäisen tiedonkulun sujuvan erittäin heikosti tai heikosti, ovat henkilöstötuottavuudeltaan heikolla tasolla. Toinen ääripää ovat ihmiset, jotka kokevat tiedonkulun sujuvan erittäin hyvin – heillä henkilöstötuottavuus on hyvällä tai erinomaisella tasolla.
Ai että miksi henkilöstötuottavuus on tärkeää?
Henkilöstötuottavuuden tärkeys pohjautuu siihen, että sen taso määrittää hyvin paljon kannattavuuden tasosta.
Kaava on tosi selkeä:
hyvä henkilöstötuottavuus = hyvä kannattavuus
TAI toisinpäin esitettynä:
huono henkilöstötuottavuus = huono kannattavuus!
Olen tutkinut henkilöstötuottavuuden ja kannattavuuden yhteyttä vuodesta 2015 alkaen, ohessa linkit kahteen tutkimukseen:
Rakennusalan tutkimus, sivu 12
Arjessa yhtiöiden seurantatutkimus, sivu 17