Osallistuin kuulijana eilen 24.5.2018 Firsbeatin Stressipäivään – olipahan mahtava kattaus asiantuntemusta yhden päivän aikana! Kyseessä oli 14 kerta, joten todellisen perinteen ovat Firstbeatin ihmiset saaneet aikaan.

Stressipäivässä käytiin läpi sekä henkilökohtaisen että yritystason hyvinvointiin liittyviä asioita, joista minun kiinnostukseni kohdistui luonnollisesti yritystasoon. Toki kuuntelin mielenkiinnolla aamupäivän liikuntapaneelia ihmisten aktivoinnista. 16 vuoden Kuntoliikuntaliitto- ja sitä seuranneen Excentan työkokemuksen pohjalta tein tulkinnan asiaan näin: liikuntaan aktivointi ei onnistu liikuntaa tarjoamalla, vaan ihmisten oman hyvinvoinnin elementtejä oivalluttamalla ja tukemalla.

Ritakallio - itse olen itseni johtaja

OP-ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallio kävi läpi hyvin henkilökohtaisesti omaa hyvinvointiaan johtajana. Ritakalliolla kokonaisuus koostuu eri hyvinvoinnin osasista, joista hän korosti unen merkitystä. Hyvä uni on pohja seuraavan päivän vireelle – sen varmaan kaikki allekirjoittavat. Ruokailun ja eritoten ruokailurytmin Ritakallio kertoi vaativan hieman tsemppiä; tietoiset valinnat ovat tosin helpottaneet asiaa. Lounasvieraille tarjotaan salaattilounaat ja kokouksissa tarjolla on hedelmiä pullan sijasta.
 
Työpäivän aikaisia pikku taukoja Ritakallio piti tärkeinä, muutaman minuutin kävely ja työtilasta vetäytyminen antaa aivoille lepoa ja valmistaa seuraavaan johtamistilanteeseen menemistä. Tietysti liikunta kokonaisuudessaan tukee vireyttä, kuntoa ja terveyttä. Lenkkeily, tennis ja painonnosto ovat Ritakallion aamuharjoitusten päälajit.
​
Ritakallio tiivisti esityksensä seuraavasti: ”itse olen itseni johtaja”. Kun twiittaisin tuon, oli hänen vastauksena selkeä: Johtaja johtaa aina omalla esimerkillään - niin hyvässä kuin pahassa #johtajuus

Tuppurainen – työkykyjohtaminen lähtee itsensä johtamisesta

Firstbeatin varatoimitusjohtaja Juho Tuppurainen kävi läpi työkykyjohtamisen perusasioita sekä yrityksen että ihmisen kannalta. Hänen ydinkysymyksensä yrityksille tällä alueella on: ”Miten yrityksessäsi vaikutetaan henkilöstön elintapoihin ja hyvinvointiin?” Minun mielestäni tässä asiassa pitkäjänteinen työ on ainoa vaihtoehto; tällöin jokainen ihminen osallistuisi tehotoimenpiteisiin 2-3 vuoden syklillä. Ja tehotoimenpiteillä tarkoitan 6-12 kuukauden hyvinvointivalmennusta.

Tuppurainen nosti voimakkaasti esiin ihmisen oman vastuut työkykyjohtamisessa. Firstbeatin isot tietokannat antavat vahvan pohjan hänen näkemykselleen kolmesta askelmasta.

1. Lepo – ei ole normaalia olla joka päivä väsynyt, oleellista on toiminnat klo 18-23 välillä, ne ratkaisevat unen ja palautumisen laadun
2. Tunne itsesi! Mitkä ovat vahvuutesi ja kehityskohteesi, mitä teet viikoittain työn jälkeen jäävien 128 tunnin aikana?
3. Pysähdys – liikunta ja ravinto. Hyväkuntoinen keho sietää enemmän stressiä ja palautuu siitä nopeammin

Oivallinen listaus, josta on vaikea olla eri mieltä. Toki yritykselläkin on vastuunsa, se mahdollistaa ja aktivoi ihmisiä. Ja luo eritoten pitkäjänteisen, ihmisiä eri elämänvaiheissa motivoivan hyvinvointikokonaisuuden.

​Sarasvuo - sairaalloinen leppoistaminen on pahempi kuin kovahko stressi!

Jari Sarasvuo  – jonka titteli olkoot pelkkä Jari – kertoi tunnin intensiivisessä esityksessään paljon. Kuuntelin esitystä suurella mielenkiinnolla ja nostan siitä esiin omasta näkökulmastani muutaman tärkeän seikan.

Jarin esityksen otsikko oli ”Toimintakyky syntyy suhteessa stressiin, mutta onko stressi ymmärretty oikein?” Jos esitystä tulkitsee lyhyesti, vastaus on ei – miellämme stressin usein vain negatiivisena, vaikka se on toimintakyvyn polttoainetta. Liika stressi on tietysti liikaa, se kuluttaa, mutta liian alhainen stressi on yhtä haitallista. Selkokielellä asian voi esittää näin: ”sairaalloinen leppoistaminen on suomalaisen työelämän tuho!”- suunnilleen näin Jari sen sanoi.

Esityksen jälkeen pidetyssä paneelissa Jari palasi työkyvyn tärkeisiin kehittämiskohtiin, jotka voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: kovemmat tavoitteet ja onnistumisia työssä. Selkeät tavoitteet, ja tietysti niitä vastaavat resurssit tuovat kasvua, energiaa ja tuloksia – tämä on parasta työkykytyötä! – Ja tämä heijastuu myös omaan elämään positiivisesti.
​
Tahdistus, aikataulutus, entrainment, on tärkeä asia, johon ei ole kiinnitetty juurikaan huomiota. Tahdistus tarkoittaa ”koska?”, koska asiat tehdään. Oikea ajoitus, oikeat asiat oikeaan aikaan ratkaisee paljon sekä yksityiselämässä että työssä.

Yksinkertainen esimerkki: aikaisemmin nukkumaan, unta lisää, parempi palautuminen - tällä on mahtava anabolinen vaikutus.

Työelämässä tahdistus tehostaa ihmisten välistä yhteyttä ja tuo liiketoimintaa lisäarvoa. Tätä voidaan mielestäni tulkita joko hyväksi johtamiseksi tai itseohjautuvuudeksi. Kuinka vaan – hyvä flow tuo tulosta!
​
Esityksensä lopussa Jari esitteli 5R-ohjelmansa, joka koostuu – tietysti – viidestä ärrästä:

1. Rauha – levollinen rentous työssä antaa pohjan hyvälle tekemiselle
2. Rakkaus – rakasta työtä, rakasta esimiestäsi ja työtovereitasi, rakasta asiakastasi
3. Rasitus – sopiva rasitus on kehittymisen edellytys – superkompensaatio tulee rasituksen jälkeen
4. Ravinto – oikean ravinnon resepti on pelkistetty: syö ruokaa, syö paljon kasvikunnan tuotteita, syö sopivasti
5. Rokkia – työssä ja elämässä pitää olla hauskaakin

Näistä viidestä R:srtä on helppo olla samaa mieltä!

​Laakkonen - johtamistaitoja pitää harjoitella kolmella eri alueella

Johdon valmentaja, eMBA ja johtajuuden väitöstutkija Hannu Laakkonen nosti esityksessään esiin johtajan päivän, sekä johtamisen ja johtajuuden harjoittelun.

​Johtaja voi ottaa oppia huipputenniksestä oman johtamisen prosessin jäsentämisessä. Tällöin johtaja voi pohtia valmistautumisen merkitystä, omaa toimintaansa johtamistilanteissa, sekä palautumista, arviointia ja oppimista johtamistilanteiden jälkeen. Tämä kaikki on jokaisen (muunkin kuin johtajan) helposti omaksuma kokonaisuus, joka tulee tehdä joka päivä.

Johtamistaitojen harjoittelussa Laakkonen toi esiin johtajan hybridi-identiteetin oheisin kuvan kautta. Hybridi-identiteettiin kuuluvat käyttäytymis-, ajattelu- ja suhtautumistaidot, jotka kaikki ovat harjoitettavia ominaisuuksia. Johdon valmentajan rooli on tukea ja edistää harjoittelua.

 
Ovatko wellnessohjelmat vain ongelmien vähentämistä?​

Firstbeatin Stressipäivä oli todella laadukas tapahtuma, huippuesiintyjät ja upeat puitteet. Stressistä puhuttiin, mutta näkökulma oli enemmän palautumisessa kuin stressissä. Toisaalta työkyvystä puhuttaessa esiin nousi varsin monissa esityksissä ongelmien vähentäminen toiminnan päätavoitteena. Tämä on erittäin yleinen, ellei lähes ainoa tulokulma asiaan Suomessa. Siksi esitänkin kysymyksen ”Miksi vähennetään ongelmia, miksi ei kehitetä ihmisten kyvykkyyksiä?”

On selvä, että Firtsbeatin mittausteknologia ja tulosten tulkinta taipuu myös kehittävään ajatteluun, ja palautumisen korostaminen sitä toki jo onkin. Kyse on enemmän yritysten hyvinvointiohjelmien tavoitteista, Stressipäivässä yksi yrityksen edustaja sanoi ”Meillä wellness-ohjelmalla taklataan useita ongelmia.” Jari Sarasvuon kanta tuli selväksi hänen todetessaan esityksessään ”tyytymättömyyden vähentäminen ei ole koskaan lisännyt tyytyväisyyttä”.

Kuulisin kovin mielelläni puhuttavan terveyden kehittymisestä, liikunta-aktiivisuuden kasvusta, motivaation paranemisesta ja superosaamisen lisääntymisestä – noin laajemmin hyvinvointia ajateltaessa. Tällöin toiminnan kohderyhmänä olisi aina koko henkilöstö – ei vain erilaisia ongelmia kärsivät. Lisäksi laajat tavoitteet motivaation ja ilmapiirin tapaan edellyttävät, että toiminta on osa yrityksen päivittäistä toimintaa vastuutettuna selkeästi ihmisten roolin mukaan.

​Päivittäistä tekemistä, kohdistettuja valmennusjaksoja, jatkuvaa mittaamista, tulosten analysointia ja toiminnan kehittämistä liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin wellness-ohjelman tulisi toimia.

Jyväskylässä järjestetään 20-21.3.2018 Liikkuen läpi elämän seminaari, joka kokoaa yhteen lasten, koululaisten, työikäisten ja vanhusten kansallisten liikuntaohjelmien asiantuntijan. Loistava ajatus koota yhteen kaikki samaan paikkaan, samaan aikaa. Kunnossa Kaiken Ikää ohjelma toteutti eilen 20.3.2018 Harva meistä on rautaa – toimintakykyä työelämään session, jonka puheenjohtajana minulla oli kunnia toimia. Tein siis ammatillisen comebackin liikunnan pariin kymmenen vuoden tauon jälkeen!

Huippualustajat kattoivat pöydän!

Iltapäivän sessio rakentui kolmesta huippualustuksesta ja reilun tunnin paneelikeskustelusta. Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava aloitti taustoittamalla tulevaisuuden työntekemisen uusia malleja, professori, psykohistorioitsija Juha Siltala jatkoi kertomalla työmarkkinoiden tasapainottomuudesta ja ihmisten tasapainopyrkimyksestä, ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri Pippa Laukka päätti kattauksen alustamalla aiheesta: Työuupumus on usein elämänuupumusta – nämä muutokset auttavat.

Valta siirtyy järjestelmiltä ihmisille

Ilkka Halava totesi ihmiskunnan olevan seuraavan 20 vuoden aikana historian suurimpien muutosten kourissa. Työ muuttuu, työpaikat muuttuvat ja koko työn ja ansainnan logiikka muuttuu. Työ ei lopu, mutta työpaikat – siis palkkatyöpaikat vähenevät. Digitalisaatio ja robotisaatio johtavat älykkäisiin ihmisen ja koneen yhdistelmiin, jotka tekevät suuren osan, ellei kaiken rutiininomaisista toimistotöistä ja raskaista ruumiillisista töistä.

Muutos on positiivinen – sitä Halava korosti moneen kertaan. Tulevaisuuden työ ei ole turmioksi, ihmiset eivät jää heitteille. Toki itseohjautuvuus korostuu – ei ole enää vanhanmallisia työpaikkoja, johon mennään tekemään aina samaa, sitä mitä joku käskee tekemään. Ihmiset saavat elantonsa useiden töiden yhdistelmistä projektien ja yrittäjyyden yhdistelminä, lisäksi alustatalous mahdollistaa kaiken tarvittavan joustavan vuokraamisen.

Rahan keräämisen tarve omistamisen takia vähenee. Näiden rinnalla Halava piti itsestään selvänä, että yhteiskunnallisesti tulevaisuuden työ vaatii tuekseen jonkinlaisen kansalaispalkan. Kokonaisuudessaan valta siirtyy järjestelmiltä ihmisille.

Tulevaisuuden työ tuo ihmisille lisää vapaa-aikaa! Tämä on elämän laadun kannalta loistava juttu! Uusi vapaa-aika mahdollistaa itsensä panostamisen, jolloin mm. liikunnan ja kulttuurin harrastaminen lisääntyy. Tämä taas luo uusia markkinoita liikunta- ja kulttuuripalvelujen tuottajille – digitaalisuutta hyödyntäville, henkilökohtaiseen palveluun panostaville uuden työn tekijöille.
​
Halavan alustuksen yksi helmi: ”Montako ongelmaa kuvassa on?” Vastaus: ”Viisi – he tekevät niin kuin aina ennen on totuttu tekemään!”

Murrosten kestäminen vaatii resilienssiä

Juha Siltala kävi alustuksessaan läpi työelämän tilannetta erittäin laajasti sekä historian että nykyhetken kannalta – ja ottipa hän kantaa myös tulevaisuuteen. Suuri, jo meneillään oleva muutos on työelämän vakaan keskiluokan vaiheittainen katoaminen. Ennen – vielä joitakin vuosikymmeniä sitten riitti, kun kouluttautui hyvään ammattiin ja teki työuransa vakaassa keskitason työssä. Nyt tämä vakaus on katoamassa; työelämässä menestyvät huiput ja toisaalta matalapalkka-aloilla on työvoiman tarvetta.

Siltalan kuvaamassa työelämän myllerryksessä ihminen pyrkii tasapainoon. Yksi tasapainoa tukeva tekijä on ihmisten resilienssi – sitko, mukautuvuus, sitkeys ja sinnikkyys voisivat olla resilienssin synonyymeja. Resilientti ihminen pystyy mukautumaan suuriinkin työmäärien muutoksiin – ei toki loputtomaan työmäärän nostoon. Resilienssiä tukee työn ja työtehtävien selkeys ja omiin osaamisalueisiin sopivuus. Työn tavoitteet, saavutetut tulokset ja saatu positiivinen palaute kasvattaa resilienssiä.
​
Liikunnan harrastaminen tukee myös resilienssiä sekä hormonaalisen mekanismien että henkisen mielihyvän kautta. Resilienssin kasvattaminen ei ole varmaan kenellekään liikunnan harrastamisen ydinmotiivi, mutta kyllä liikunnalla on merkitystä. Varsinaista liikunnan harrastamisen motiivia Siltala kuvasi pelkistetysti: ”Siitä tulee hyvä olo!”

Onko työuupumus osin surkea kuntoa?

Pippa Laukka haastoi esityksessään yleisön pohtimaan työuupumuksen ja huonojen elämäntapojen yhteyttä. Puolet suomalaisista on liikunnallisesti passiivisia ja yli puolet ylipainoisia – 600.000 työssä olevalla on jaksamiseen liittyviä ongelmia, voisivatko nämä olla yhteydessä toisiinsa?

Uupumisen oireet ovat varsin hyvin tunnettuja: väsymystä, unettomuutta, keskittymiskyvyn puutetta, unohtelua, sairastelua, jopa vihan tunteita ja eristäytymistä. Työ ja sen liiallinen pitkään jatkuva kuormitus on usein syy uupumukseen, mutta omilla elämäntavoilla ja päivittäisillä valinnoillakin on suuri merkitys.

Toisaalta liikkumattomuus, toisaalta treenaaminen yli voimavarojen voivat tukea uupumusta. Epäselvät odotukset, informaatiotulva ja multitasking kuormittavat. Tärkeää olisi kiinnittää huomiota omiin työskentelytapoihin ja työajan hallintaan – ei työhön liittyen digilaitteiden käyttöä iltaisin, sininen valo kuormittaa. Toki sininen valo kuormittaa myös digilaitteiden viihde- ja somekäytössä.
​
Elämän ja työn tasapainottaminen on tärkein yleisohje uupumuksen estämisessä. Elämän perusasiat on oltava kunnossa: ravintorikas ruokavalio, sopiva liikunta, riittävä uni, päihteiden käytön hallitseminen. Tärkeää on omien voimavarojen tunnistaminen ja uusien toimintamallien opettelu. Esimerkiksi itsevarmuutta ja jämäkkyyttä voi opetella ja positiivinen psykologia, itsemyötätunto harjoitella. Myötätuntopäiväkirja – ”mikä meni tänään hyvin” – on hyvä väline tässä!

Paneelikeskustelu oli session huippu!

Vaikka olen itse paneelin vetäjän jäävi arvioimaan, oli keskustelu paneelissa vilkasta ja mielenkiintoista. Saimme yleisöltä hyviä kysymyksiä ja luonnollisesti panelistin innostivat toinen toisiaan keskustelun kuluessa. Runsaasta aineistosta (1h 15 min paneeli...) nostan esiin kaksi asiaa: mikä luo hyvinvointia työssä sekä aivoliikunnan.

Hyvinvointi työssä oli koko paneelin aihe ja sen kiteyttäisin tiiviisti alustajien kommenttien pohjalta näin: työssä on hyvinvointia, kun omalla työllä on merkitystä, työllä on selkeät tavoitteet ja työssä saadaan aikaan tuloksia. Hyvinvointia tukee oman osaamisen hyödyntäminen ja eritoten oman työn hallinta – silloin työ on mukavaa ja motivoivaa. Silloin on hyvinvointia työssä. Varsin yksinkertainen resepti!

Toinen tiivistys – aivoliikunta – on minun näkökulmastani paneelin ja koko session huippu. Kaikki kolme alustajaa puhuivat omalta näkökulmastaan liikunnan merkityksestä aivoihin. Lisäksi liikunnan merkityksestä jopa aivojen uusiutumiseen on selkeää tieteellistä näyttöä, kuten Pippa Laukka seminaarin avaussession luennossaan totesi. 120 minuuttia viikossa on riittävä määrä - on muuten täysin saavutettavissa kaikille. Niin ja viisi kolmen vartin lenkkiä nostaa vaikutuksen huippuunsa!

Tämä kaikki positiivinen liikunnan vaikutus aivoihin on kirkastunut sitten 2008 päättyneen liikunnan ammattiurani. Toki asiasta puhuttiin ja siihen uskottiin jo silloin, mutta nyt tuntuu, että aivoliikunnasta voisi tulla uusi liikunnan supermotiivi ja liikuntaan resursoinnin tärkein peruste.