Tämän blogitekstin otsikko tuntuu varmaan eriskummalliselta – itseohjautuvuuteen vaikuttaa positiivisesti ei vain pelkästään johtaminen, vaan johtamisen johtaminen! No, tämä vaatii selvitystä.

Itseohjautuvuuden johtaminen 2020 tutkimus meneillään

Teemme parhaillaan tiimillä Ossi Aura, Guy Ahonen ja Juhani Ilmarinen Itseohjautuvuuden johtaminen 2020 tutkimusta Työsuojelurahaston tuella. Aineiston keruu on loppusuoralla, nyt tietokannassa on 244 yrityksen vastaukset.

Kartoitamme yritysten johtamiseen liittyen mm. sitä miten esimiehiä johdetaan, miten heidän vastuu alaisistaan on päätetty (vastuuta on tai ei ole) ja miten aktiivisesti esimiehet toimivat eri osa-alueilla (esim. osaamisen, motivaation, tasa-arvon ja työkuormituksen johtaminen).

Tämän lisäksi kartoitamme itseohjautuvuuden johtamiseen liittyviä toimintatapoja, joista oleellinen on esimiesten kannustaminen itseohjautuvuuteen. Tätä kysyttiin sekä normaaliajan että korona-ajan osalta.

Johtamisen johtaminen jakaantuu kolmeen tasoluokkaan

Esimiestyön johtaminen – siis johtamisen johtaminen – jakaantuu päätösten ja aktiivisuuden mukaan kolmeen tasoluokkaan. 46 % yrityksistä ei ole päättänyt esimiehille vastuuta ja roolia alaisten johtamisessa, 27 % on päätöksen tehnyt ja toiminta on passiivista, 27 % on päätöksen tehnyt ja toiminta on aktiivista.

Johtamisen johtamisen taso heijastuu itseohjautuvuuden johtamisen aktiivisuuteen

Täytyy tunnustaa, että väliotsikot tässä bloggauksessa ovat tarkoituksellisen monimutkaisia. Tarkoitukseni on sanoa, että mitä paremmin esimiehiä johdetaan, sitä paremmin he kannustavat ihmisiä itseohjautuvaan työn tekemiseen. Tämä nähdään kuvan 1 tuloksista.

​Kuva 1. Esimiestoiminnan tason yhteys esimiesten itseohjautuuteen kannustamisen tasoon.

Kuvan 1 tulkinta on selkeä: johtamisen johtamisen suhteen parhaista yrityksistä 60 %:ssa esimiehet kannustavat ihmisiä itseohjautuvuuteen hyvin. Muissa tasoryhmissä tuo osuus on 29-34 %. Mielenkiintoista on havaita, että pelkkä päätös esimiesroolista (ja sen jälkeen passiivinen toiminta) ei tuo mitään eroa päättämättömyyteen verrattuna.

Johtamisen johtamisessa on siis kaksi vaihetta: tehdä päätös ja tehdä asiat hyvin!

Tuo hyvin tekeminen näkyy mm. esimiesten koulutuksen työhyvinvointipainotuksena. Tätä painotusta kysyttiin neliportaisella kysymyksellä (ei lainkaan, vähän, kohtalaisesti, paljon). Esimiestoiminnaltaan alimman tason yrityksistä 21 % vastasi ”paljon”, keskitason yrityksistä 39 % ja ylimmän tason yrityksistä 63 %. Osa aktiivista toimintaa oli siis koulutuksen sisältöjen oikea painotus, joka osaltaan antoi esimiehille valmiuksia itseohjautuvuuden tukemiseen.

Johdon strategiatyö ja esimiesvastuun päätös tukevat itseohjautuvuutta

Johdon strategiatyön työhyvinvointipainotus vaikuttaa merkittävästi henkilöstötuottavuuden johtamisen tasoon. Kun työhyvinvointi ja henkilöstöasiat ovat vahvasti mukana strategiatyössä, johdetaan ihmisiä paremmin – päätöksiä tehdään ja prosessit toimivat aktiivisesti.

Näin on myös itseohjautuvuuden johtamisen suhteen, kuten jo aikaisemmin bloggasin kahteenkin kertaan, itseohjautuus kriisin aikana linkki 1 ja itseohjautuvuuden muutos linkki 2. Nyt otin analyysiin johdon strategiatyön rinnalle päätetyn esimiesvastuun.

​Kuva 2. Johdon strategiatyön työhyvinvointipainotuksen (ei lainkaan, vähän vs. kohtalaisesti, paljon) ja päätetyn esimiesvastuun yhteydet itseohjautuvuuteen kannustamisen tasoon normaaliaikana (vas) ja korona-aikana (oik).

Kuvan 2 ensimmäinen tulkinta osoittaa, että itseohjautuvuuteen kannustaminen väheni koronakriisin aikana, oikeanpuolisessa kuvassa on enemmän punaista. Toisaalta kuva osoittaa johdon strategiatyön työhyvinvointipainotuksen ja esimiesvastuusta päättämisen merkityksen itseohjautuvuuden johtamisen tasoon. Voisi sanoa, että strategiatyön linjaukset ovat tärkeimpiä ja johtamisen johtaminen viimeistelee hyvän työn. Tästä päästään seuraavaan väliotsikkoon, joka on jopa edellisiä kryptisempi!

Johtaminen ja johtamisen johtaminen ovat hyviä lääkkeitä itseohjautuvuuteen – mistä niitä saisi lisää?

Kuvat 1 ja 2 osoittavat selkeästi, että johtaminen (johdon strategiatyön painotus) ja johtamisen johtaminen (esimiesten vastuu ja aktiivisuus) heijastuvat positiivisesti itseohjautuvuuden johtamiseen. Haasteeksi nousee se, että vain 27 % yrityksistä hoitaa johtamisen johtamisen hyvin. Tekee päätöksen esimiesvastuusta JA johtaa aktiivisesti esimiesten työtä. Ja se tuottaa tuloksia.

Yrityksen kannattavuus, taloudellinen tuloskunto on yksi merkittävä ylintä johtoa motivoiva asia. Ja se voisi motivoida heitä myös parempaan esimiestyön johtamiseen. Tästä saamme tietoa syksyllä, jahka saamme Bisnode Finland Oy:ltä tutkimukseen osallistuneiden yritysten tilinpäätöstiedot. Tällä hetkellä olemme yritysten antamien taloudellisen tilan arvioiden varassa.

Koronakriisin aikaista taloustilannetta arvioi hyväksi tai erinomaiseksi puolet tutkimukseen osallistuneista yrityksistä. Esimiestoiminnaltaan parhaista yrityksistä hyvän tai erinomaisen arvion antoi 58 %, kun luku oli keskitason yrityksissä 46 % ja alimman tason yrityksissä 48 %. Pieni ero siis parhaiden eduksi.

Muutosjohtaminen on ollut viime vuosina johtamisen ismien kärjessä. Hyvän johtajan pitäisi olla hyvä muutosjohtaja. Olen eri mieltä – hyvän johtajan tulee olla hyvä johtaja. Hyvän johtamisen (management) ytimeen sitoutuu kaikki muutosjohtamisen elementit jo itsestään; ei tarvita erillistä muutosjohtamista. Tarvitaan päätöksiä tavoitteista, avointa kommunikointia ja johtamistyön aktiivisuutta.

Muutosjohtaminen on normaalia hyvää johtamista

Olen jo kauan kipuillut muutosjohtamisesta ja sen erityisestä asemasta – miksi ihmeessä organisaation toiminnasta tulee erotella joku asia ihan muutoksen alle? Eikö hyvä johtaminen nykymaailmassa ole jatkuvaa muutoksiin reagointia ja niiden mukaan toiminnan ohjaamista?

Tietysti jos johtaminen on huonoa– tavoitteetonta, vastuuttamatonta, laiskaa ja seuraamatonta, tarvitaan johonkin asiaan erillinen muutosprojekti johtamisineen. Hyvä johtaminen, ainakin henkilöstötuottavuuden suhteen on järjestelmällisen jämäkkää: päätetään tavoitteet, vastuut ja roolit, toimitaan aktiivisesti ja mitataan muutoksia riittävän usein, jotta liiketoiminnan ja ympäröivän maailman muutoksiin voidaan reagoida nopeasti. Ja strategisen viisauden tai intuition kautta ennakoidaan tulevat muutokset muita paremmin.

Muutosjohtamisen mallin sisältö johtajuustutkimuksesta

Olen viimeisen kahden vuoden aikana tehnyt yritysten esimieskuntaan kuuluville johtajuustutkimuksia, joilla olen kartoittanut tavoitteiden konkreettisuutta, johtamisen osaamista, toimintatapoja ja aktiivisuutta, koettua omaa ja oman esimiehen johtajuutta sekä henkilöstötuottavuutta. Tästä aineistosta olen blogannut mm. johtamisen johtamisen ja esimiesten motivaation johtamisen osalta.

Mallinsin johtajuustutkimuksen aineistosta muutosjohtamisen faktorin kolmen osa-alueen yhdistelmänä seuraavasti:

1. Tavoitteellisuus: tavoitteiden konkreettisuus henkilöstötuottavuudessa (motivaatio, osaaminen, työkyky), ilmapiirissä, työturvallisuudessa, työn sujuvuudessa ja liiketoiminnan tuloksellisuudessa
2. Kommunikointi: keskustelu alaisten kanssa tavoitteista, osaamisesta, työvastuista, uusista työasioista ja kehittämisideoista, palautteen antaminen, aktiivinen motivointi sekä alaisten aktiivinen kuuntelu
3. Johtamisen aktiivisuus: aktiivisuus työn organisoinnin ja työtapojen kehittämisessä, oman toimialan kehityksen seuranta, asiakastarpeiden tunteminen ja asiakaspalautteeseen reagointi, liiketoiminnan tuloksellisuuden seuranta.

Kommunikointi aktiivisinta, tavoitteissa eniten parannettavaa

Mallintamassani muutosjohtamisen faktorissa suhteessa parhaassa tilassa oli kommunikointi ja tavoitteiden konkreettisuudessa oli eniten parannettavaa. Kokonaisuudessaan muutosjohtamisen faktorin keskiarvo oli 68,6 ja vaihteluväli 50 – 85. Jakauma on kuvassa 1.

​Kuva 1. Muutosjohtamisen faktorin jakauma.

Kuva 1 osoittaa, että 84 % esimieskuntaan kuuluvista sijoittuu muutosjohtamisen faktorissa välille 60 – 80. Keskiarvon ja keskihajonnan mukaan viitearvoiksi muodostuu seuraava: heikko alle 58, välttävä 58-65, keskitaso 65-72, hyvä 72-80, ja erinomainen yli 80.

Esimiesten henkilöstötuottavuus tukee muutosjohtamista!

Muutosjohtaminen on siis tavoitteita, kommunikointia ja aktiivisuutta. Seuraavaksi testasin, miten esimiesten ja johtajien oma henkilöstötuottavuus heijastuisi muutosjohtamisen tasoon. Ja heijastuihan se!

​Kuva 2. Johdon ja esimiesten henkilöstötuottavuus heijastuu muutosjohtamisen tasoon.

Kuvan 2 tulkinta on selkeä: erinomaisen henkilöstötuottavuuden johtajat ovat hyviä muutosjohtajia, heikon henkilöstötuottavuuden johtajat taas huonoja muutosjohtajia. Ollaan johtajan oman hyvinvoinnin, vireen ja dynaamisuuden ytimessä! Henkilöstötuottavuushan koostuu motivaation ja sitoutumisen, osaamisen ja oman työn hallinnan sekä työkyvyn yhdistelmästä. Henkilöstötuottavuuden vaikutus koostuu sen kaikista osa-alueista, toki suurimmat painotukset ovat motivaatiolla ja osaamiselle, oman työn kaikkien osa-alueiden osaamisella.

Jos henkilöstötuottavuus on tärkeä muutosjohtamisen polttoaine, miten sitä kehitetään?

Kuva 2 visualisoi henkilöstötuottavuuden suuren merkityksen johtajien muutosjohtamisen aktiivisuudelle. Siitä herää luonteva kysymys, miten johdon ja esimiesten henkilöstötuottavuutta kehitetään? Ja vastaus on sama kuin henkilöstöllä: oman esimiehen tuella, luottamuksella ja kannustuksella!

​Kuva 3. Esimiehen koetun luottamuksen ja positiivisen palautteen tason yhteys henkilöstötuottavuuteen esimiehillä ja johdolla.

Esimiehen antama luottamus ja palaute koostuu kuvan 3 esimerkissä kahden kysymyksen summasta, joka on keskiarvon ja -hajonnan mukaan jaettu kolmeen tasoluokkaan. 9-10 tasolla olevalla esimiestuen ryhmässä 77 % kuuluu henkilöstötuottavuudessa ylimpään luokkaan. Heikon luottamuksen ja palautteen ryhmässä vastaavasti 53 % johtajista kuuluu henkilöstötuottavuuden alimpaan luokkaan. Niin vahva on oman esimiehen syvällinen tuki myös esimiesasemassa oleville!

Käsittelin samaa ilmiötä aikaisemmin ”johtamisen johtamisen” perusartikkelin kuvassa 2. (linkki). Samassa bloggauksessa (kuva 1) esitin, miten vahvasti henkilöstötuottavuuden johtaminen esimiestyön osalta vaikuttaa johtajuuden tasoon.

Eikä tässä vielä kaikki - muutosjohtamisen aktiivisuudella on myös yhteys kannattavuuteen!

Teknologiateollisuuden Työkaari kantaa hankkeen 35 pk-yritystä tarjoaa hyvän testiryhmän muutosjohtamisen taloudellisen vaikuttavuuden analysoimiseen. Ja onhan sillä, heikoimmassa muutosjohtamisen ryhmässä kannattavuus oli 3,0 %-yksikköä alle toimialan mediaanin, keskitason ryhmässä -1,4 %-yksikköä alle ja parhaassa ryhmässä 1,0 %-yksikköä yli toimialan mediaanin, eli kilpailijoiden.

Muutosjohtamisella – osana hyvää johtamista oli siis myös taloudellista merkitystä! Jos nyt halutaan erikseen muutosjohtamisesta puhua.

Hyvän ja huonon muutosjohtamisen heijastama ero kannattavuuteen oli pk-sektorin teollisuusyrityksissä 4 %-yksikköä – aika paljon siis!

To conclude – muutosjohtamisen lyhyt oppimäärä

Tekemäni määritelmä sekä analyysini tulokset antavat selkeät johtopäätökset

• ei tarvita erillistä muutosjohtamista – tarvitaan hyvää johtamista, jossa luontevasti reagoidaan muutoksiin ja johdetaan ihmisiä muuttuvassa ympäristössä
• johdetaan henkilöstötuottavuutta hyvin, se varmistaa johtajuuden hyvät toimintatavat
• johdetaan esimiehiä ja johtajia henkilöinä hyvin, varmistetaan heidän kokema hyvä johtajuus, tässä ollaan ns. johtamisen johtaminen ytimessä
• esimiesten ja johdon henkilöstötuottavuuden hyvällä tasolla on positiivinen yhteys muutosjohtamisen aktiivisuuteen
• muutosjohtaminen on hyvää johtamista, jossa yhdistyvät tavoitteellisuus, hyvä kommunikointi ja johtamisen aktiivisuus
• hyvä muutosjohtaminen heijastuu kannattavuuteen ja sen kautta kestävään kasvuun

Näistä tulkinnoista ja taloudellisesta vaikuttavuudesta voisi piirtää vaikka kehän kuvan 4 tapaan!

​Kuva 4. Muutosjohtamisen kehä – osana hyvää johtamista.

Kirjoitin viime viikolla 27.1.2020 johtamisen johtamisesta (linkki) laajan artikkelin blogissani. Aihe herätti paljon keskustelua sekä Linkedinnissä että Twiterissä – ja tietysti myös kasvokkain. Ajatus johtamisen johtamisen tärkeydestä sai pääosin positiivista kannatusta, joten päätin jatkaa aiheen piirissä. Tällä kertaa vähän lyhyemmällä kaavalla.

Aineistona lähes 1400 esimiestä yli 200 yrityksestä

Urani aikana olen päässyt keräämään ja analysoimaan isoja henkilöstötutkimusten aineistoja. Tässä yhteydessä sukelsin dataan, jossa oli 1387 esimiestä tai johtajaa 216 yrityksestä. Riittävän iso data, joka ei jätä spekuloinneille sijaa.

Tein aineistosta ristiintaulukointeja ja korrelaatioanalyyseja yksilövastausten pohjalta. Lisäksi laskin yrityskohtaiset tunnusluvut eri kysymysten keskiarvoina. Tätä 216 yrityksen dataa käytin korrelaatioanalyyseissa.
Piirtelin tuloksista kolme erilaista tuloskuvaa / ristiintaulukointia. Ainakin itselleni oli mielenkiintoista nähdä esitystapojen vaikutukset tulkintoihin.

Koettu esimiestyö tukee motivaatiota ja omaan työhön vaikuttamista

Ensimmäinen tuloskuva on klassikko, miten koettu esimiestyö heijastuu annettujen vastausten keskiarvoihin.

​Kuva 1. Koetun esimiestyön yhteys motivaatioon ja työhön vaikuttamiseen esimiehillä ja johtajilla.

Kuvan 1 tulkinta on selkeä – koetun esimiestyön yhteys motivaatioon ja työhön vaikuttamiseen on selkeä. Omaan esimieheensä erittäin tyytymättömien motivaatiokysymyksen vastauksen keskiarvo oli 2,99, kun se esimieheensä erittäin tyytyväisillä oli 4,43. Sama trendi on nähtävissä työhön vaikuttamisen vastauksissa.

Kuvassa 1 on merkittynä myös henkilöstötuottavuuden keskiarvot eri vastausvaihtoehdoissa. Esimieheen erittäin tyytymättömien keskiarvo oli 29 ja erittäin tyytyväisien 70. Erot olivat siis huikeita, kun koko esimieskunnan keskiarvo henkilöstötuottavuusindeksissä oli tässä aineistossa 55. Esimiehilläkin huono johtajuus lähes puolittaa henkilöstötuottavuuden!

Korrelaatiot koetun esimiestyön, motivaation ja työhön vaikuttamisen välillä olivat tilastollisesti merkitseviä. Yksilövastauksissa koetun esimiestyön ja motivaation korrelaatio oli r=0,37, p<0,01, reilun kahden sadan yrityksen aineistossa korrelaatio oli selkeästi vahvempi r=0,88, p<0,001.

Koetun esimiestyön ja työhön vaikuttamisen osalta vastaavat korrelaatiot olivat yksilödatassa r=0,43, p<0,01 ja yritysdatassa r=0,92, p<0,001.

Vastausten jakaumista lisää tulkintaa koettuun johtajuuteen ja motivaatioon

Kuvaan 2 olen piirtänyt koetun esimiestyön ja motivaation jakaumakuvan ja ristiintaulukoinnin. 

​Kuva 2. Koetun esimiestyön yhteys motivaatioon johtajilla ja esimiehillä. Vasemmassa kuvassa motivaation jakaumat koetun esimiestyön tasoluokissa, oikeassa kuvassa johtajuuden ja motivaation tasoluokkien ristiintaulukointi.

Kuvan 2 tulkinta on mielenkiintoinen. Vasemmassa kuvassa nähdään sama ilmiö kuin kuvassa 1 – hyvä johtajuus tukee motivaatiota. Esimiestyöhön erittäin tyytyväisistä 91 %:lla motivaatio oli hyvä, kun luku esimiestyöhön erittäin tyytymättömillä oli 51 %.

Kuvan 2 oikeanpuoleisesta kuvasta nähdään ”totuus” koetun esimiestyön ja motivaation yhteyksistä. Positiivista on se, että puolet (49 %) esimiehistä sekä kokee esimiehensä johtajuuden hyväksi että on hyvin motivoitunut. Lisäksi ”vaaleanvihreään” ryhmään kuului 23 % esimiehistä, joten kokonaisuudessaan tilanne oli riittävän hyvä 73 %:lla esimiehistä.

Todella heikko tilanne oli vain kolmella prosentilla vastaajista, lisäksi ”oranssiin” ryhmään kuului 7 % esimiehistä. Nämä summaantuvat 10 %:iin – se on esimiesryhmä, jolla koettu esimiestyö ja oma motivaatio horjuvat.

Lisäksi kuvasta 2 nähdään, että hyvin motivoituneita esimiehiä oli 74 % (oikeanpuolisen kuvan ylin rivi), ja heikosti motivoituneita 7 %. Pidän tätä tulosta melko hyvänä.

Omaan työhön vaikuttaminen ja koettu johtajuus

Kuvassa 3 on jakauma ja ristiintaulukointi koetun esimiestyön ja omaan työhön vaikuttamisen osalta. Tulokset ovat hyvin samanlaiset, kuin mitä kuvassa 2 motivaation osalta.

​Kuva 3. Koetun esimiestyön yhteys mahdollisuuteen omaan työhön vaikuttamiseen johtajilla ja esimiehillä. Vasemmassa kuvassa työhön vaikuttamisen jakaumat koetun esimiestyön tasoluokissa, oikeassa kuvassa johtajuuden ja työhön vaikuttamisen tasoluokkien ristiintaulukointi.

Kuvan 3 oikeanpuolinen kuva osoittaa, että koetun johtajuuden ja omaan työhön vaikuttamisen kokonaistilanne oli hyvä 47 %:lla esimiehistä, ja sen lisäksi riittävän hyvä 23 %:lla. Kokonaisuudessaan tilanne oli riittävän hyvä 70 %:lla esimiehistä.

Todella heikko tilanne oli seitsemällä prosentilla vastaajista, lisäksi ”oranssiin” ryhmään kuului 6 % esimiehistä. Nämä summaantuvat 13 %:iin – se on esimiesryhmä, jolla koettu esimiestyö ja omaan työhön vaikuttaminen olivat heikolla tasolla.

Lisäksi kuvasta 3 nähdään, että hyvät vaikutusmahdollisuudet oli 72 %:lla esimiehistä (oikeanpuolisen kuvan ylin rivi), ja heikot vaikutusmahdollisuudet 11 %:lla. Tulos on hieman heikompi kuin motivaatiossa.

70 % esimiehistä OK – 10 % heikossa hapessa

Kuvat 2 ja 3 osoittavat, että noin 70 %:lla esimiehistä tilanne on koetun johtajuuden sekä motivaatioin ja omaan työhön vaikuttamisen suhteen kunnossa. Hyvä luku, vaikka 100 % on tietysti tavoite, kun puhutaan erinomaisesta johtamisen johtamisesta.

Mikä on tulkinta heikossa tilassa olevien esimiesten osuudesta, 10-13 %:sta? 13 % vaikuttaa pieneltä, joka kahdeksas tuntuu sen sijaan suuremmalta. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että yli 300000 suomalaista työskentelee heikosti voivat esimiehen alaisena. Ja tuo luku on todella iso!

To conclude!

Tämän tulosblogin tulokset ovat järkähtämättömät

• esimies tarvitsee oman esimiehensä tukea
• oman esimiehen tuki luo pohjaa hyvälle motivaatiolle
• oman esimiehen tuki mahdollistaa oman työn paremman hallinnan

Johtamisen johtaminen on ilmiö, jota olen pohtinut viimeisten vuosien aikana yhä enemmän ja enemmän. Miten johtajia ja esimiehiä johdetaan ja mikä vaikutus sillä on organisaation suorituskykyyn? Miten hyvä johtajuus kantaa toimitusjohtajasta viiden portaan kautta lähiesimieheen? Miten johtamiskäytänteet, siis johtamisjärjestelmä heijastuu johtajuuden tasoon? Ja miten jokainen johtavassa asemassa oleva kaipaa tukea omalta esimieheltään? Miten oma kyvykkyys heijastuu liiketoiminnan johtamisen aktiivisuuteen ja sen kautta liiketoiminnan tuloksellisuuteen?

Kysymyksiä on paljon, joten vastauksiakin on paljon. Niinpä tästä bloggauksesta kasvoi vähän pidempi kirjoitus, ehkä enemmän asiantuntija-artikkeli, kuin perinteinen blogiteksti.

Paljon kysymyksiä – paljon vastauksia

Johtamisen johtamisen mysteerin aukaisemiseksi olen onnekseni kerännyt ison määrät tutkimusaineistoa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Johtamiskäytänteitä ja -järjestelmiä olen tutkinut Guy Ahosen, Tomi Hussin ja Juhani Ilmarisen kanssa seitsemän otantaperusteisen tutkimuksen verran vuosina 2009-2018 yhteensä reilun 2300 organisaation aineistolla.

Esimiesten henkilöstötuottavuutta ja kokemuksia johtajuudesta olen kartoittanut ja tutkinut usean yli 10000 henkilövastauksen kyselyaineistoissa; vastaajista jokaisessa aineistossa on reilu tuhat ollut esimiehiä. Lisäksi Teknologiateollisuuden Työkaari kantaa hankkeessa kartoitin esimiesten henkilöstötuottavuuden rinnalla heidän aktiivisuuttaan johtamisessa, sekä sen yhteyttä yrityksen kannattavuuteen. Julkaisuni löytyvät täältä.

Johtamisen taso vaikuttaa esimiesten kyvykkyyteen

Minun terminologiassani johtaminen tarkoittaa managementia, siis johtamiskäytänteitä, jopa johtamisjärjestelmää. Johtaminen on ytimeltään päätöksiä tavoitteista, vastuista, prosesseista ja mittareista. Yksi johtamisen osa-alue on esimiestoiminnan kehittäminen. Johtamisen tutkimussarjassa olemme vuosina 2014-2018 (Strategisen hyvinvoinnin johtaminen 2014, Strateginen hyvinvointi 2016 ja Henkilöstötuottavuuden johtaminen 2018) kartoittaneet esimiestoiminnan kehittämisen aktiivisuuden ohella esimiesten motivaatiota ja osaamista alaisten työhyvinvoinnin tukemisessa. Tämä kuvastaa johtajuuden, leadersipin tasoa riittävällä tavalla.
Kuva 1 kertoo tulokset esimiestoiminnan johtamisen ja johtajuuden yhteyksistä kahdella tavalla; johtamisen tasoluokittain sekä johtamisen ja johtajuuden ristintaulukointina.

​Kuva 1. Johtamisen tason yhteys johtajuuden tasoon vuosien 2014-2018 aineistossa. Vasemmassa kuvassa johtajuuden jakaumat johtamisen tasoluokissa, oikeassa kuvassa johtamisen ja johtajuuden tasoluokkien ristiintaulukointi.

Kuvan 1 vasen kuva kertoo siis esimiesten motivaation ja osaamisen jakaantumisen esimiestoiminnan kehittämisen (johtamisen) tasoluokissa 608 yrityksen aineistossa. Aktiivisimmin esimiestoimintaa kehittävistä yrityksistä 49 %:ssa esimiesten kyvykkyys on hyvä ja vain 7 %:ssa yrityksistä huono. Vastaavasti passiivisesti esimiestoimintaa kehittämistä yrityksistä 17 %:lla esimiesten kyvykkyys on hyvä ja 37 %:lla huono. Yhteys on selkeä, korrelaatio erittäin merkitsevä, r=0,43, p<0,001, n=608.

Kuvan 1 oikeanpuoleinen kuva kertoo totuuden – vain 14 %:ssa yrityksistä on sekä esimiestoiminnan kehittäminen että esimiesten kyvykkyys hyvällä tasolla. 29 % yrityksistä johti esimiestoiminnan kehittämistä hyvin (25 % huonosti); 29 %:lla yrityksistä esimiesten kyvykkyys oli hyvällä tasolla (16 %:lla heikko).

Kuvan 1 viesti on selkeä: leadershipin manageeraus kannattaa – yhteys kehittämisen ja kyvykkyyksien välillä on selkeä – mutta paljon on vielä parantamisen varaa.

Koettu johtajuus vaikuttaa esimiestenkin henkilöstötuottavuuteen

Vuosien varrella on päässyt analysoimaan lukuisia henkilöstö- ja työhyvinvointitutkimuksia, joista erottelin esimiesasemassa olleiden vastaukset. Analysoin kolmen yli tuhannen esimiehen aineistot ja tulokset olivat hyvin yhteneviä: myös esimiesten henkilöstötuottavuus kasvaa oman esimiehen tuen kautta! Kuvassa 2 on esitetty yhden aineiston, 1376 esimiehen ja 216 yrityksen tulokset.

​Kuva 2. Esimiesten kokeman oman esimiehen tuen yhteys esimiesten henkilöstötuottavuuteen.

Kuva 2 osoittaa kuvan 1 tapaan henkilöstötuottavuuden koetun johtajuuden tasoluokkien mukaan (vasen kuva) sekä koetun johtajuuden ja henkilöstötuottavuuden tasojen ristiintaulukoinnin.

Esimieskuntaan kuuluvat kokevat oman esimiehensä tuen melko positiiviseksi, 58 % kokee sen hyvänä, 25 % keskitasoisena ja 19 % heikkona, tämä nähdään oikeanpuolisesta kuvasta. Tulkinta tästä voi olla ”melko positiivinen” oli minun kirjaukseni, tiukemmin tulkittuna voisi perustellusti sanoa ”vain 58 % esimiehistä koki oman esimiehensä tuen hyväksi”. Joka tapauksessa yhteys on selkeä, korrelaatio merkitsevä, r=0,38, p<0,01, n=1376.

Oman esimiehensä antaman tuen hyväksi kokeneista 53 % kuului henkilöstötuottavuuden hyvään ryhmään, 33 % keskitasoon ja 14 % heikkoon ryhmään. Esimiehen tuen heikoksi kokeneiden ryhmässä luvut olivat toisin päin; hyvä taso 11 %, keskitaso 37 % ja heikko taso 51 %. Ristiintaulukoinnin tulos on kohtuullisen hyvä, 31 % kaikista esimiehistä saa omalta esimieheltään hyvää tukea ja on parhaassa henkilöstötuottavuusryhmässä. ”Vaalenvihreisiin” ryhmiin kuului tämän lisäksi 26 %, joten kokonaisuudessaan 57 % esimiehistä oli ”good enough” tasolla.

Kuvan 2 viesti on ehdoton: johtaja ja esimies tarvitsee oman esimiehensä henkilökohtaista tukea – se nostaa hänen potentiaalinsa hyvälle tasolle.

Johtajuuden kokemuksen ja henkilöstötuottavuuden yhteyden voi esittää ehkä selkeämmällä tavalla kuvassa 3.

Kuva 3. Koetun esimiestyön yhteys esimiesten ja johtajien henkilöstötuottavuuteen, n= 1376.

Kuva 3 osoittaa koetun esimiestyö suuren merkityksen henkilöstötuottavuuden tasoon. Voidaan sanoa, että esimiehilläkin oma esimies voi puolittaa henkilöstötuottavuuden (huono kokemus esimiehen tuesta), tai kasvattaa sitä kolmasosalla (erinomainen kokemus esimiehen tuesta).

Esimiesten henkilöstötuottavuus heijastuu liiketoiminnan johtamisen aktiivisuuteen

Teknologiateollisuuden Työkaari kantaa hanke on tarjonnut hyvän mahdollisuuden monipuolisen aineiston analysoimiseen johtamisen johtaminen teemassa. Tein 33 yrityksen esimiehille kyselytutkimuksen heidän toimintatavoistaan ja henkilöstötuottavuudestaan. Sain 307 vastausta, jonka mukaan johdon ja esimiesten henkilöstötuottavuus (motivaatio x osaaminen x työkyky) oli yhteydessä liiketoiminnan johtamisen aktiivisuuteen.

Kuva 4. Esimiesten henkilöstötuottavuuden tason yhteys liiketoiminnan johtamisen aktiivisuuteen teollisuuden pk-sektorin yrityksissä.

Kuvassa 4 on kuvien 1 ja 2 mukaiset tulokset. Vasemmalla liiketoiminnan johtamisen aktiivisuusluokat henkilöstötuottavuuden tasoluokissa sekä oikealla näiden ristiintaulukointi. Hyvään henkilöstötuottavuusluokkaan kuuluvista esimiehistä 38 % johti liiketoimintaa hyvin aktiivisesti, 45 % keskitasoisesti ja 18 % passiivisesti.

Heikon henkilöstötuottavuuden luokan esimiehillä luvut olivat jälleen toisinpäin; 13 %, 24 % ja 63 %. Huono henkilöstötuottavuuden yhteys huonoon liiketoiminnan johtamiseen oli erityisen vahva. Kokonaisuudessaan korrelaatio oli merkitsevä, r=0,344, p<0,01, n=307.

Ristiintaulukointi (oikea kuva) osoitti suuren kehittymispotentiaalin: vain 23 % esimieskuntaan kuuluvista johti liiketoimintaa hyvin aktiivisesti (ylin vaakarivi). Esimiestutkimuksen osa-alueista liiketoiminnan johtamiseen kuuluivat liiketoiminnan ja asiakastyön suunnittelun, toteutuksen ja seurannan elementit.

Johtajat olivat aktiivisempia liiketoiminnassa aktiivisempia, kuin päälliköt ja esimiehet. Johtajilla korostui talouden johtaminen, työn sujuvuuden johtamisessa he olivat päälliköitä ja esimiehiä passiivisempia.

Kuvan 4 tulkinta on selkeä: johtajien ja esimiesten motivaatio, osaaminen ja työkyky luovat vahvan pohjan liiketoiminnan johtamisen aktiivisuudelle.

Liiketoiminnan johtamisen aktiivisuus heijastuu kannattavuuteen

Johtamisen johtaminen on tärkeä asia, mutta vasta sen merkitys liiketoiminnan kannattavuudelle tekee siitä liiketoiminnallisesti tärkeän. Jo mainittu Työkaari kantaa hanke antoi mahdollisuuden vastata kysymykseen: miten liiketoiminnan johtamisen aktiivisuus on yhteydessä kannattavuuteen? Olihan se, vastaus kuvassa 5.

Kuva 5. Liiketoiminnan johtamisen aktiivisuuden yhteys liiketoiminnan kannattavuuteen 33 teollisuuden pk-yrityksessä. Tasoryhmien yritysten käyttökatteiden keskiarvoa verrataan kyseisten yritysten käyttökatteen keskiarvoon.

Kuva 5 todentaa liiketoiminnan johtamisen ja kannattavuuden positiivisen yhteyden. Huonon liiketoimintajohtamisen (siitähän on kyse...) yrityksissä käyttökate oli lähes 4 %-yksikköä alle kaikkien yritysten keskiarvoa, hyvän johtamisen ryhmässä taas vajaa 2 %-yksikköä yli kaikkien keskiarvon. Liiketoimintajohtamisen aktiivisuus ja toimialavakioitu kannattavuus (käyttökateprosentin ero toimialan mediaaniin) korreloivat melko merkitsevästi, r=0,389, p<0,05, n=33.

Kuva 5 kokoaa analyysin tulokset: liiketoimintajohtamisen aktiivisuus tukee kannattavuutta, sehän on selvä. Mutta liiketoiminnan johtaminen edellyttää hyvää henkilöstötuottavuutta, jota tukee oman esimiehen tuki ja jota puolestaan kasvattaa koko esimiestoiminnan tavoitteellinen johtaminen.

Johtamisen johtamisen positiivinen kehä

Tätä blogikirjoitusta varten tekemäni analyysit antavat perusteen johtamisen johtamisen positiivisen kehän piirtämiseen. Korostan ihan tarkoituksella, että kehän piirtämisen taustalla ei ole Powerpointin antama väline, vaan suomalaisten, satunnaisotannalla valittujen yritysten aineistosta tehdyt analyysit. Kehä pyörii kuvassa 6.

​Kuva 6. Analyysin pohjalta piirretty johtamisen johtamisen positiivinen kehä.

Johtamisen johtamisen kehä starttaa johtamisesta, etenee johtajuuteen ja sen kautta esimiesten kyvykkyyksiin päätyen kannattavuuteen. Kannattavuudesta on nuoli johtamiseen, joka ei ole siinä vahingossa. Aalto yliopiston kanssa tekemässämme tutkimuksessa (Aura ym 2019 Johtaminen ja tuottavuus) havaitsimme, että yritysten taloudellisella tilalla oli yhteys esimiesten kehittämistoimintoihin, ks. raportin sivut 37-43, erityisesti taulukko 11 sivulla 43.

Hyvällä tuottavuudella oli yhteys johtamiseen ja esimiestoiminnan kehittämisen aktiivisuuteen ja tulokset osoittivat, että yhteys on myös toiseen suuntaan johtamisesta kannattavuuteen.

Vielä yksi kuva – will be analyzed in the future

Henkilökohtaisella tasolla johtamisen johtamisen ydin on oman esimiehen tuen tärkeys omassa johtamistyössä. Siis jokaisella esimiesportaalla jokainen esimies varmistaa, että johtamisen fokus ja intohimo jatkuvat. Olen tätä ilmiötä kuvannut kuvan 7 avulla johtamiselta viisiportaisessa yrityksessä. Viisi porrasta löytyy jo keskisuuresta yrityksestä; toimitusjohtaja – liiketoimintajohtaja – yksikönpäällikkö – lähiesimies – henkilö. Isommissa yrityksissä portaita on seitsemän, jopa yhdeksän...

​Kuva 7. Malli johtamisen johtamisen tehokkuudesta viisiportaisessa organisaatiossa eri toimijoiden aktiivisuuden mukaan.

Kuvassa 7 vasemmalla päällikkö (40 %) ja esimies (60 %) ovat passiivisia, jolloin henkilöstö omaksuu johdettavasta asiasta vain 60 % ja lopputulos on 12 %:n tehokkuus. Kun päällikkö ja esimies aktivoituvat, omaksuu henkilöstö 80 % ja koko johtamisen tehokkuus nousee 52 %:iin.

Myönnän, että kuvan 7 malli on kovin matemaattinen, mutta jostakin on aloitettava. Täydellinen aineisto edellyttää jatkuvaa johtamisen aktiivisuuden ja esimieskunnan henkilöstötuottavuuden seurantaa. Se on mahdollista ja toivottavaakin, jos halutaan varmistaa johdettavien asioiden mahdollisimman hyvä toteutuminen. Tämä on ERITTÄIN MIELENKIINTOINEN kokonaisuus ja olen mielelläni käytettävissä sen ratkaisemissa! Yhteys löytyy täältä.