Itseohjautuvuuden johtaminen 2020 -tutkimus on valmis ja raportti on asiasta kiinnostuneiden luettavana. Viikko sitten tapahtuneen julkistuksen jälkeen sosiaalinen media on käynyt ”kuumana” – aihe kiinnostaa. Hienoa, että voimme tutkijatiimillä tuottaa faktaa keskustelun pohjaksi. Tiimissä ovat lisäkseni Guy Ahonen, Tomi Hussi ja Juhani Ilmarinen. Tutkimuksen taloudellinen tukija oli Työsuojelurahasto – siitä rahastolle iso kiitos.

Suositukset ovat ohjeita yrityksille – yritysjohdon henkilöstöarvot ovat ensimmäinen askel

Tutkimuksen tulosten pohjalta teimme suosituksia itseohjautuvuuden edistämiseksi. Suositukset etenevät raportissa johtamisen hierarkian mukaan ja niinpä ensimmäisenä on suositukset yritysjohdolle. Seuraavassa olen kopioinut raporttimme suositukset (kursiivilla) ja kommentoin niitä.

Johdon henkilöstöarvot

Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että itseohjautuvuuden johtaminen on osa hyvää henkilöstötuottavuuden johtamista. Lisäksi havaitsimme, että strategisista linjauksista johdon henkilöstöarvot vaikuttavat merkittävästi itseohjautuvuuden johtamisen osa-alueiden tasoon. Johdon henkilöstöä kunnioittavilla arvoilla on ratkaiseva merkitys. Tutkimuksessa kysyimme, onko johtaminen johtajakeskeistä vai henkilöstöä osallistavaa, sekä johdetaanko työtä vai ihmisiä.

Johdon henkilöstöarvot muodostuvat kahden kysymyksen vastausten perusteella kuvan 1 mukaan. Täysin henkilöstökeskeisiä yrityksiä oli tutkimusaineiston 252 yrityksestä 8 %, täysin johtajavetoisia taas 16 %.

​Kuva 1. Johdon henkilöstöarvojen tasoluokkien jakauma.

Itseohjautuvuudessa on pohjimmiltaan kyse ihmisten arvostamisesta, luottamuksesta ja ihmisille vastuun ja vallan antamisesta. Henkilöstön vastuun lisääminen ja samalla ihmisten voimaannuttaminen on selkeä vastakohta perinteiselle johtajakeskeiselle, joskus jopa käskyttävälle johtamiselle.

​Olennaista on kyky vahvistaa henkilöstön arvostetuksi tulemisen kokemusta ja luottamusta heidän arvostelukykyynsä. On myös varmistettava henkilöstön kyvykkyyden kokemus ja minäpystyvyyden tunne. Henkilöstön on koettava, että heillä on myös voimavaroja ja edellytyksiä muuttuneisiin vaatimuksiin vastaamiseen.

Luottamus, vastuun antaminen ja vastuun ottaminen näkyy johdon henkilöstöarvojen yhteydessä henkilöstön päätöksenteon vastuiden tasoihin. Kaava on selkeä: vahva luottamus ihmisiin è vahva vastuun ottaminen. Tutkimusaineostossa tämä näkyi selkeästi kuvan 2 kautta.

​Kuva 2. Johdon henkilöstöarvojen tason yhteys henkilöstön päätöksenteon vastuisiin.

Kuvan 2 tulos on tosiaan selkeä, kun henkilöstöä ei arvosteta, ei heille myöskään anneta vastuuta – johdon henkilöstöarvojen suhteen alimman tason yrityksistä vain 8 %:ssa henkilöstön päätöksenteon vastuu on tasolla ”yli keskitason”. Vastaavasti ylimmän tason yrityksistä 29 % kuului tuohon ”yli keskitason” luokkaan ja 57 % ”ylimpään” luokkaan henkilöstön päätöksenteon vastuissa.

Itseohjautuvuus on koko johdon, jopa hallituksen asia

Itseohjautuvuuteen siirtymistä, tai sen laajentamista pohdittaessa kannattaa johtoryhmän reflektoida omia näkemyksiään henkilöstön arvostamisesta. Miltä vastuun antaminen ihmisille tuntuu? Miten henkilöstöasioiden raportointi johtoryhmässä toteutuu liiketoiminnan rinnalla?

Itseohjautuvuus perustuu avoimeen kanssakäymiseen, joten se on myös vahvasti kulttuurillinen kysymys. Toimitusjohtaja ei voi yksin päättää itseohjautuvuuteen siirtymisestä, vaan muutokselle tarvitaan myös vahva omistajatahojen siunaus. Toimivalla johdolla on oltava muuttuneessakin tilanteessa keinoja, joilla raportoidaan hallitukselle yrityksen tilanteesta.

Johtoryhmän ohella koko esimieskunta on tärkeässä roolissa itseohjautuvuuden perustusten valamisessa. Tällöin voidaan kartoittaa johdon ja esimiesten henkilöstöarvot esimieskyselyllä tai osana kehityskeskustelua. Henkilöstöarvot on hyvä tietää, koska niillä on ratkaiseva merkitys itseohjautuvuuden johtamisen menestyksekkäälle toteuttamiselle.

Kuvien 1 ja 2 kautta tehdyt suositukset pohjautuivat tiukasti tutkimuksemme tuloksiin. Muut osat johdon henkilöstöarvojen (tai johdon) suosituksista pohjautuvat tutkimuksen asiantuntijaryhmän näkemyksiin. Hallituksen rooli nousi vahvasti esiin toimitusjohtajien ryhmässä, heillä on asiassa paras kokemus. Koko johdon ja esimieskunnan roolia pohdittiin kaikissa asiantuntijaryhmissä, siis toimitusjohtajien, professoreiden ja alan kehittäjien ryhmissä.

Perustana liiketoiminta

Itseohjautuvuuteen hakeutumisen perustan tulee olla selkeästi liiketoiminnallinen; se tukee yrityksen strategiaa tuomalla parempaa asiakaspalvelua, työn laatua ja kannattavuutta. Tietysti itseohjautuvuus tuo myös parempaa henkilöstökokemusta, joka sinänsä on tärkeää, mutta liiketoiminnalliset perustelut kannattelevat asiaa kehitysvaiheessa paremmin.

On myös hyvä hahmottaa, että työn dynamiikalla on paljon vaikutusta itseohjautuvuuden toteutumiseen. Itsenäinen ja asiantuntijatyö nostaa osallistumista, työntekijäammateissa johtaja ohjaa enemmän. Liiketoiminnallisiin perusteisiin voidaan liittää myös rekrytointi - hyvän maineen omaava firma pärjää paremmin kilpailtujen toimialojen rekrytointimarkkinoilla.

Johdon suositusten viimeinen osa korostaa itseohjautuvuuden merkitystä liiketoiminnalle – se ei ole itseisarvo sinänsä. Työn luonteen merkitys näkyi selkeästi tutkimuksemme tuloksissa, kun vertasimme toimihenkilö- ja työntekijävaltaisia yrityksiä toisiinsa. ”Duunariyrityksistä” 42 % kuului johdon henkilöstöarvoissa kahteen ylimpään tasoluokkaan, kun luku toimihenkilövaltaisissa yrityksissä oli 57 %. Ero oli tilastollisesti merkitsevä tasolla p<0,03.

Suositusten viimeinen lause – itseohjautuvuuden merkitys rekrytointimarkkinoilla on muuten erittäin tärkeä huomio. Itseohjautuvuus koetaan nykyään tärkeäksi tietyissä ammateissa, ja oletan että sen merkitys tulevaisuudessa kasvaa.

Tutkimuksen raportti (ja kalvot) löytyvät tästä LINKISTÄ

Lähes vuoden kestänyt urakka Itseohjautuvuuden johtamisen tutkimuksessa on nyt maalissa! Työsuojelurahaston tukema hanke konkretisoitui: raportti tuli painosta ja tiedotustilaisuus pidettiin eilen 10.3.2021.

On siis aika kirjata tutkimuksen tärkeimmät tulokset. Etenen tässä tutkimusteemojen / kysymysten kautta. Tiedotustilaisuuden keskustelu on vielä hyvässä muistissa – kiitos kaikille mukana olleille. Olo on onnellinen ja huojentunut!

On aika kiitosten!

Tutkimusraportin ulostulo on luonteva heti kiitoksille. Suurin kiitos menee tietysti mahtavalle tutkijatiimille, jossa ovat minun lisäksi olleen Guy Ahonen, Tomi Hussi ja Juhani Ilmarinen. Olemme tiukasti yhteen hitsautunut jengi! Taloudellisesta tuesta iso kiitos Työsuojelurahastolle, ilman tutkimusapurahaa tämä olisi jäänyt tekemättä.

Kutsuimme ison joukon asiantuntijoita sparraamaan tutkimuksen suosituksia ja ilmiön terminologiaa. Täytyy sanoa, että ilman tätä porukkaa tuotos olisi ollut paljon kevyempi, kuin mitä se nyt on. Asiantuntijoita olivat professorit Pia Heilmann, Pauli Juuti, Liisa Mäkelä, Göte Nyman ja Janne Tienari, sekä alan kehittäjät Jukka Ala-Mutka, Jalmari Eklund, Karoliina Jarenko, Reijo Kangas, Kati Toikka, sekä Markus Westerlund. Yritysjohtoa edustivat toimitusjohtajat Stefan Björkman Konstsamfundet, Jukka Holm Visma Enterprise Oy, Kai Kaasalainen Tamro Oyj, Raija Tapio Aava Lääkärikeskus Oy, sekä Jan Wasastjerna NAPA Oy.

Itseohjautuvuuden ja sen johtamisen yleisyys

Tutkimuksemme ensimmäinen kysymys oli ilmiön yleisyys ja siihen voidaan antaa vastaus kuvan 1 kautta.

​Kuva 1. Henkilöstön päätöksenteon vastuiden tasojen jakauma 252 yrityksessä.

Määritelmämme mukaan itseohjautuvuus on henkilöstön vastuuta ja valtaa työhön liittyvissä päätöksissä tavoitteista, työn toteuttamisesta ja tuloksellisuudesta. Henkilöstön vastuiden suhteen kuvan viesti on selkeä; aika alkuvaiheessa ollaan itseohjautuvuudessa. Asiaa voidaan ajatella myös luottamuksena henkilöstöä kohtaan. Vain 5 % yrityksistä oli kattavasti itseohjautuva ja 14 % melko itseohjautuva. Toisessa päässä 33 % oli täysin johtajavetoisia.
​
Tästä tuloksesta keskusteltiin tiedotustilaisuudessa vilkkaasti ja tulkintamme oli tosiaan, että alkuvaiheessa ollaan. Toisaalta täytyy muistaa, että itseohjautuvuudelle on oma aikansa, siihen ei voi organisaatio hypätä ilman hyvää valmistelua.

Toisaalta tuloksemme osoittivat selkeästi, että johdon henkilöstöarvot ovat vahvasti henkilöstön päätöksenteon vastuiden taustalla. Jos johdon painotus on ihmisten johtamisessa ja henkilöstön osallistamisessa, annetaan henkilöstölle iso vastuu. Jos taas painotus on asioiden johtamisessa ja johtajavetoisuudessa, annetaan henkilöstölle pieni vastuu. Kaikki lähtee siis kulmahuoneesta – toki henkilöstö voi olla aloitteellinen itseohjautuvuuden ideoinnissa ja esiin nostamisessa. Tutkimuksemme mukaan kestävä ratkaisu löytyy kuitenkin johdon henkilöstöarvojen kautta.

Itseohjautuvuus vaatii hyvää johtamista ja henkilöstötuottavuutta

Pohdiskelimme tutkimuksen alussa – ihan tutkimuskysymystä myöden – itseohjautuvuuden ja henkilöstötuottavuuden yhteyttä sekä johtamisen että henkilöstön kyvykkyyden suhteen. Tulokset tässä olivat selkeät

• itseohjautuvuuden johtaminen vaatii taustalla / rinnalle hyvän henkilöstötuottavuuden johtamisen
• itseohjautuvuus henkilöstötasolla edellyttää osaavaa, motivoitunutta ja työkykyistä henkilöstöä – siis hyvää henkilöstötuottavuutta

Tulokset tarkoittavat kääntäen sitä, että huonosti johdetussa yrityksessä itseohjautuvuuden pohja jää heikoksi ja vastaavasti heikon motivaation ja osaamisen yrityksissä itseohjautuvuudelle ei ole edellytyksiä.

Hyvä kannattavuus rohkaisee yrityksiä itseohjautuvuuteen

Itseohjautuvuuden ja kannattavuuden yhteys oli mielenkiintoinen tutkimuskysymys ja vastaus siihen oli selkeä: hyvä kannattavuus rohkaisee yrityksiä itseohjautuvuuteen. Tämä nähdään hyvin oheisesta kuvasta, johon professori Guy Ahonen piirsi viivan asian selkeyttämiseksi.

​Kuva 2. Itseohjautuvuuden johtamisen kokonaistason yhteys yritysten kannattavuuteen vuosina 2016–2019.

Kuvasta nähdään, että tutkimusajankohtaa edeltävänä vuotena 2018 itseohjautuvuuden johtamisen tasoluokissa kannattavuus vaihteli jopa 6 %-yksikköä käyttökateprosentissa. Itseohjautuvuutta parhaiten johtavilla yrityksillä kannattavuus oli edellisenä vuotena hyvä. Vastaavasti itseohjautuvuutta heikoiten johtavilla yrityksillä kannattavuus oli edellisenä vuotena huono. Näiden ryhmien 6 %-yksikön ero oli huikea, kun käyttökateprosentin keskiarvo oli 7,7 %.

Itseohjautuvuuden käsitteistö

Itseohjautuvuuden käsitteistö on herättänyt paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa tämän tutkimushankkeen aikana. Itseohjautuvuuden rinnalle tai sijaan on nostettu mm. yhteisö-, tiimi- ja parviohjautuvuuden termit. Tutkimuskyselyssä kartoitimme henkilöstön päätöksenteon vastuita kysymällä, miten ”henkilöstö” tai ”työntekijät” olivat vastuussa eri asioista. Keskusteluissa tuli esiin myös mm. jaetun johtajuuden ja ketterän kehittämisen teemat.
​
Asiantuntijaprosessi selkeytti asian hyvin loogiseksi kokonaisuudeksi. Kyse ei ole vain itseohjautuvuudesta, vaan asiakkaita, strategiasta ja johtamisesta sen rinnalla. Mahtavan sparraksen avulla piirtelin kokonaisuuden seuraavasti.

​Kuva 3. Itseohjautuvuuden johtamisen kokonaisuus.

Nyt lukemaan ja kommentoimaan

Tutkimuksen raportti ja myös kalvot ovat nyt ladattavissa kotisivuillani. Tulosten lisäksi kannattaa lukea taustakirjallisuutta, asiantuntijatapaamisten tiivistelmät, sekä suositukset. Niihin panostimme paljon – haluamme tukea organisaatioita itseohjautuvuuden tiellä.

​Raportti ja sen kuvat kalvosarjana löytyy tämän LINKIN takaa!

Olemme tehneet Itseohjautuvuuden johtaminen 2020 -tutkimusta nyt kohta vuoden ajan. Tulessa on ollut sama tutkijaporukka, jolla olemme tehneet töitä yhdessä jo vuodesta 2009 alkaen, nimittäin Ossi Aura , Guy Ahonen, Tomi Hussi ja Juhani Ilmarinen. Nyt olemme saaneet tukea loistavalta asiantuntijajoukolta, alan professoreilta ja kehittäjiltä sekä toimitusjohtajilta.

Asiantuntijoita olivat professorit Pia Heilmann, Pauli Juuti, Liisa Mäkelä, Göte Nyman ja Janne Tienari, sekä alan kehittäjät Jukka Ala-Mutka, Jalmari Eklund, Karoliina Jarenko, Reijo Kangas, Kati Toikka sekä Markus Westerlund. Yritysjohtoa edustivat toimitusjohtajat Stefan Björkman  Konstsamfundet, Jukka Holm Visma Enterprise Oy, Kai Kaasalainen  Tamro Oyj, Raija Tapio  Aava Lääkärikeskus Oy, sekä Jan Wasastjerna  NAPA Oy. Iso kiitos kaikille – teidän avullanne saimme syvyyttä sekä kokonaisuuden mallinnukseen että tutkimuksemme suosituksiin.

Mitä kaikkea itseohjautuvuus on?

Olen blogannut ja somessa keskustellut itseohjautuvuudesta keväästä 2020 alkaen ja ihaillut eri ihmisten kiivasta omien näkemysten puolustamista. Omista lähtökohdista on hyvä pitää kiinni, se on selvä. Mutta joskus oma näkökulma on kapea, joskus ihan taktisestikin.

Itseohjautuvuus -termi on saanut rinnalleen perustellusti sanoja tiimiohjautuvuus, yhteisöohjautuvuus ja parviohjautuvuus kuvaamaan sitä, miten monta ihmistä ja millä kokoonpanolla on kulloinkin ohjautumassa itsenäisesti – siis perinteisen johtajavetoisen toimintatavan sijasta.

Toinen näkökulma keskustelussa on ollut organisaation kuvailuun liittyvät termit, kuten jaettu johtajuus, hajautettu päätöksenteko ja ketterä organisaatio. Näidenkin termien puolustajat ovat olleet näkemyksineen täysin oikeassa!

Kolmas valtavirta keskustelussa ovat olleet asiakkaat – heitä vartenhan organisaatiot toimivat, joko johtajavaltaisesti tai itseohjautuvasti.

Eikä tässä vielä kaikki, eritoten tutkimuksemme sparrausryhmän toimitusjohtajat korostivat itseohjautuvuutta osana yrityksen strategista ja operatiivista johtamista. Yrityksen strategiaahan itseohjautuvuudella tuetaan, se on yksi johtamisen väline monen muiden joukossa.

Niin – itseohjautuvuuden johtaminen on kaikkea tuota!

Tutkimuksemme asiantuntijaryhmän yhteiskokous 17.2.2021 selkeytti asian minulle – itsestään selvää on se, että itseohjautuvuuden johtaminen on kaikkea tuota! Tein asiantuntijaryhmälle äänestyksen termeistä ja äänestyksen tulosten keskustelu kirkasti asian. Kokonaisuuteen sisältyy neljä osa-aluetta, joista kiivaimmin keskusteltu ”itseohjautuvuus” (tiimi-, parvi-, yhteisöohjautuvuus) on yksi osa. Kuvassa 1. on piirretty itseohjautuvuuden johtamisen kokonaisuus.

​Kuva 1. Itseohjautuvuuden johtamisen viitekehys yritysten liiketoiminnassa.

Mainitsemani 17.2.2021 asiantuntijaryhmän yhteiskokouksen pohjalta syntyi oheinen kokonaisuus. Mallintaminen voidaan ajatella rakentuvat seuraavasti:

• ASIAKKAAT – UUDISTUMINEN; asiakkaiden palvelun jatkuvasta kehittämisestähän tässä on kyse – hyvää nykyistä palvelua / tuotantoa ja tulevien, usein piilevien asiakastarpeiden havaitsemista ja näiden kautta yrityksen liiketoiminnan aktiivista uudistumista
• STRATEGIA; strategisten tavoitteiden toteuttaminen on liiketoiminnan ydin. Itseohjautuvuuden kannalta johdon henkilöstöarvot ovat go – no go -asia; jos johto arvostaa ihmisiä, antaa se heille vastuuta ja valtaa ja itseohjautuvuus voi toteutua.
• JOHTAMISESSA yhdistyvät selkeät johdon päätökset ja organisaation jaettu johtajuus. Liiketoiminnan tavoitteet, toiminnan pelikenttä, eri toimintojen yhteispeli, mahdollistava lähijohtaminen. Itseohjautuvuudessa tarvitaan paljon johtamista!
• TYÖN TEKEMINEN ITSEOHJAUTUVASTI on kokonaisuuden neljäs osa – ei ensimmäinen. Ihmisten omat päätökset tavoitteista, työn tekemisestä ja tuloksista ovat itseohjautuvuuden kovaa ydintä, jotka voidaan tilannekohtaisesti tehdä yksin tai muiden ihmisten kanssa. Ihmisten tukeminen lähijohtajien, ehkä valmentajien kautta mahdollistaa terveen itseohjautuvuuden.

ONKO MALLI KOHDALLAAN?

Ison työn ja isojen oivallusten kautta itseohjautuvuuden johtamisen malli näyttää nyt tuolta. Mutta onko se kohdallaan – mitä puuttuu ja mitä siinä on turhaa? Puutteita on varmaan paljon, jokaiseen neljään osa-alueeseen voitaisiin kirjoittaa lukemattomia yksityiskohtia, se on selvä. 

Yrityksen uudistumiseen liittyy vahvasti oppivan organisaation ideat ja oppimaan oppimisen kyvykkyys. Strategian elementtejä voitaisiin lisätä monia, nyt mallissa on oleellisimmat tämän ilmiön kannalta. Johtamiseen liittyen voitaisiin puhua hajautetusta päätöksenteosta ja työn tekemisen yhteydessä tilannekohtaisesti tiimi- tai yhteisöohjautuvuudesta.

​Tutkimuksen raportti menee painoon kohta

Tutkimus on siinä mielessä loppukirivaiheessa, että raportti menee painoon vielä tällä viikolla – tietenkin perjantaina! Joten vielä voit esittää näkemyksesi – tähän blogiin voit kommentoida. Lisäksi keskustelen asiasta somessa, pääosin Linkedinnissä. Tule mukaan keskusteluun, postaus löytyy tästä: LINKKI LINKEDINNIIN

Henkilöstön motivaatio on tärkeä elementti kestävän itseohjautuvuuden taustalla, sen on uusin tutkimuksemme osoittanut. Mutta miten johdon henkilöstöarvot vaikuttavat asiaan – sitä lähdin selvittämään.

Itseohjautuvuuden johtaminen 2020 tutkimus on kalkkiviivoilla

Olemme tehneet Työsuojelurahaston tukemaa tutkimusta huhtikuusta 2020 alkaen ja raportin viimeistely on meneillään. Tällä viikolla (17.2.2021) pidämme kolmen asiantuntijaryhmän yhteisen Teams-kokouksen, jossa haemme viimeisiä linjauksia raportin sanoitukseen ja erityisesti raportissa esitettäviin suosituksiin.

Tutkijaporukkamme on Ossi Aura, Guy Ahonen, Tomi Hussi ja Juhani Ilmarinen.

Asiantuntijat edustavat kolmea viiteryhmää, toimitusjohtajista ovat mukana
Stefan Björkman, Jukka Holm, Kai Kaasalainen, Raija Tapio ja Jan Wasastjerna

Professoreista ovat mukana vastaavasti
Pia Heilmann, Pauli Juuti, Liisa Mäkelä, Göte Nyman ja Janne Tienari

Kolmas asiantuntijaryhmä on alan kehittäjät
Jukka Ala-Mutka, Jalmari Eklund, Karoliina Jarenko, Reijo Kangas, Kati Toikka ja Markus Westerlund

Kiitämme jo tässä vaiheessa kaikkia asiantuntijoita - heidän sparraus on ollut erittäin tärkeää! Tutkimuksen suosituksiin tuli paljon syvyyttä asiantuntijaprosessin jälkeen. Ja lisäksi kokouksemme olivat tosi mielenkiintoisia ja hauskojakin!
​
Henkilöstön motivaatiolla yhteys päätöksenteon vastuisiin

Itseohjautuvuuden ytimessä ovat henkilöstön tekemät päätökset työn tavoitteista, työn organisoinnista ja tuloksellisuudesta. Mitä vahvemmin ihmiset tekevät noita päätöksiä, sitä itseohjautuvampia he ovat. Ja tässä kokonaisuudessa henkilöstön motivaatiolla on iso merkitys – kahden suuntainen.
​
Motivoitunut henkilöstö haluaa ottaa vastuuta – ja motivoituneelle henkilöstölle halutaan antaa vastuuta. Tämän näemme oheisessa kuvassa.

​Kuva 1. Henkilöstön motivaation tason yhteydet henkilöstön päätöksenteon vastuisiin yrityksissä.

Kuva 1 osoittaa ensinnäkin henkilöstölle annetun (ja/tai heidän ottamansa) vastuun melko pienen osuuden – vain muutama yritys sadasta antaa ihmisille täyden vastuun työn tavoitteiden päättämisessä, työnjaossa ja tuloksellisuudessa. Vastausvaihtoehdon ”4” vastanneita yrityksiä oli 12-16 % ja kaikkiin kolmeen kysymykseen ”4” tai ”5” vastanneita yrityksiä vain 4,8 %, tästä bloggasin jo aikaisemmin (LINKKI).

Motivaation suhteen kuva 1 osoittaa selkeän trendin, mitä parempi motivaatio, sitä suurempi vastuu ihmisillä. Erinomaisen motivaation yrityksissä edellä mainittu ”kolmen kysymyksen 4 tai 5 vastanneiden” yritysten osuus oli 18 %.

Johdon henkilöstöarvot vaikuttavat vielä enemmän

Henkilöstön motivaatiolla on merkitystä itseohjautuvuuteen, mutta johdon henkilöstöarvoilla on vielä enemmän. Johdon henkilöstöarvoja olen aikaisemmissa bloggauksissani kutsunut johdon arvoperustaksi, mutta tuo muuttui mainitsemani asiantuntijaprosessin aikana. Henkilöstöarvoista on kyse, kun johto arvottaa ihmiset tärkeämmiksi kuin johtajat ja ihmisten johtamisen tärkeämmäksi kuin asioiden ja työn johtamisen.
​
Johdon henkilöstöarvojen ja henkilöstön motivaation vertailemiseksi piirtelin kuvan, jossa muuttujana oli henkilöstön päätöksenteon ylimmän tason yritysten osuudet. Tuo päätöksenteon tason määräytyi kuvan 1 kolmen kysymyksen vastausten mukaan ja ylimpään tasoon vaadittiin 3-5 vastauksia kaikissa kysymyksissä.

​Kuva 2. Johdon henkilöstöarvojen ja henkilöstön motivaation yhteydet henkilöstön päätöksenteon vastuisiin.

Kuva 2 osoittaa tosiaan selkeästi johdon henkilöstöarvojen ylivertaisuuden henkilöstön päätöksen teon vastuisiin. Kun johto arvostaa, saavat ihmiset vastuuta. Näin isossa kuvassa – ja hyvä motivaatio toki auttaa asiassa! Kuvassa on esitetty siis henkilöstön päätöksenteon vastuun ylimmän tason yritysten %-osuudet.

Mitä opimme tästä?

No tästähän opimme sen, että

• ihmisten motivaatiolla on selkeä yhteys heidän päätöksenteon vastuisiin – kyse on yhteydestä jossa motivoituneille annetaan ja motivoituneet ottavat vastuuta oman työnsä päätöksistä
• johdon henkilöstöarvojen merkitys on suurempi – arvot linjaavat valintoja tosi paljon
• eli johtamisesta tämäkin lähtee

Olemme tiimillä Ossi Aura, Guy Ahonen, Tomi Hussi ja Juhani Ilmarinen tehneet Itseohjautuvuuden johtaminen 2020 tutkimusta maaliskuusta alkaen. Analyysi alkavat olla tehtynä ja parhaillaan viimeistelemme tutkimuksen raporttia. Työsuojelurahastolta saamamme tutkimusapuraha on mahdollistanut tutkimuksen tekemisen.

Ihmisten osallistaminen ja johtaminen ovat itseohjautuvuuden kivijalka

Yksi tärkeimmistä tutkimuslöydöksistä on johdon arvopainotusten suuri merkitys henkilöstön itseohjautuvuudelle ja myös yrityksen kannattavuudelle. Kysyimme tutkimuksessa lukuisia strategisia linjauksia / painotuksia ja niistä analyysin kautta löytyi tämä kivijalkamainen perusta itseohjautuvuudelle. Asioiden vs. ihmisten johtaminen ja johtajavetoisuus vs. henkilöstön osallistavuus olivat kysymysparit, joista johdon arvopainotukset muodostuivat.

Oheinen ristiintaulukointi väreineen kertoon arvopainotusten tasot ja jakaumat. 8 %:ssa yrityksistä nostettiin ihmiset todella ykkösiksi ja vastaavasti joka kuuden yritys (16 %) nosti asiat ja johtajan tärkeimmiksi.

​Kuva 1. Johdon arvopainotusten jakauma tutkimuksen 252 yrityksen joukossa.
​
Arvopainotusten jakauma oli yhteydessä yrityksen kokoon ja toimialaan, tai enemmänkin toiminnan luonteeseen. Ihmisten arvostaminen oli yleisempää pienissä ja toimihenkilövaltaisissa yrityksissä ja vastaavasti vähäisintä isoissa ja työntekijävaltaissa firmoissa. Kuva 2 esittää tulokset.

​Kuva 2. Johdon arvopainotusten tasot työntekijä- ja toimihenkilövaltaisissa yrityksissä eri kokoluokissa.

Erot yritysryhmien välillä ovat huikeita; alle 50 henkilön toimihenkilöyrityksistä 65 % painottaa johdon arvostuksissa ihmisiä, kun luku isoissa ”duunarifirmoissa” oli 29 % - ero oli siis yli kaksinkertainen!

Kartoitimme tutkimuksessamme itseohjautuvuuden johtamisen ohella henkilöstötuottavuus (tai ”tavallisen”) johtamisen päätöksiä ja prosessien aktiivisuutta. Niinpä meillä oli mahdollista analysoida johdon arvopainotuksen tasoon vaikuttavia henkilöstötuottavuuden johtamisen osa-alueita.

Analyysin mukaan arvopainotusten tason vaihtelua selittivät työhyvinvoinnin huomioon ottaminen johdon prosesseissa (strategiatyö, esimiesten ja henkilöstön koulutus, kehityskeskustelu, työkuormituksen säätely, työaikojan joustavuus ja ikäjohtaminen), ikäjohtamisen aktiivisuus, sekä henkilöstötuottavuuden taso. Mallin selitys osuus oli 20,9 %. Ihmislähtöinen johtaminen sekä osaava ja motivoitunut henkilöstö tukivat johdon arvopainotusten henkilöstöfokusta.

Entäs kannattavuus – miten arvopainotukset siihen heijastuivat?

Johtamisen ja kannattavuuden – siis hyvän taloudellisen tuloskunnon – yhteys on aina kiinnostava. Niin tässäkin yhteydessä. Saimme Bisnode Oy:ltä tutkimukseemme tutkimusyritysten tilinpäätöstiedot vuosilta 2016-2019, sekä vastaavien toimialojen käyttökatteiden mediaaniluvut. Näin pystyimme laskemaan kunkin yrityksen kannattavuuden kilpailijoihin verrattuna jokaiselta vuodelta 2016-2019.

Johdon arvopainotukset olivat yhteydessä kannattavuuteen samalla tavalla, kuin itseohjautuvuuden johtaminen kokonaisuudessaan oli. Korrelaatiota vuoden 2019 kannattavuuteen ei ollut, mutta vuosien 2018 ja 2016 kannattavuus korreloivat positiivisesti johdon arvopainotusten kanssa. 

​Kuva 3. Johdon arvopainotusten tason yhteydet kannattavuuteen vuosina 2016-2019.

Johdon arvopainotukset olivat yhteydessä kannattavuuteen tilastollisesti lähes merkitsevästi vuonna 2019. Se, että tämä korrelaatio vahvistuu mitä aikaisempaan tilinpäätöstietoon vertaamme, osoittaa, että taloudellinen tuloksellisuus edistää johdon arvopainotuksia pikemminkin kuin että arvopainotukset johtaisivat parempaan käyttökatteeseen. Mielestämme on kuitenkin tärkeä havainto, että arvopainotukset ja taloudellinen menestys liittyvän toisiinsa.

Tulkintamme on saman kaltainen, kuin itseohjautuvuuden johtamisen kokonaisuuden osalta oli. Taloudellisella tilalla on selkeä yhteys seuraavan vuoden johtamisen valintoihin ja jopa arvopainotuksiin. Kun talous on hyvällä mallilla, luotetaan ihmisiin enemmän, kun taas heikoin talouden tilanteessa johtaminen pidetään tiukasti johdon vastuulla.

Tulevaisuus näyttää johdon arvopainotusten ja johtamisen taloudellisen voiman

Tutkimuksemme luonnollinen puute on tulevaisuuden tiedon puuttuminen. Vuosien 2021 ja 2022 tilinpäätökset tulevat osoittamaan, miten vuoden 2020 alun painotukset ja johtamisen käytänteet heijastuvat tulevaan kannattavuuteen.

​Tätä johtamisen ja taloudellisen tuloksen yhteyttä sotkee koronapandemia suuresti. Jo nyt tiedämme koronan vaikutuksia; keskimäärin taloudellinen tila on yrityksissä heikentynyt, mutta osa on korona-ajan voittajia, osa häviäjiä. Ehkä enemmänkin toimialasta, kuin johtamisesta riippuen.

Itseohjautuvuus on yksi ratkaisu työelämän muutoksessa. Ihmisten vapaus päättää oman työnsä tekemisestä on itseohjautuvuutta parhaimmillaan. Vapauden rinnalla on kuitenkin vastuu – kutsun ilmiötä PÄÄTÖKSENTEON VASTUUKSI.

Itseohjautuvuuden johtamisen tutkimus meneillään

Itseohjautuvuus ei ole muusta yrityksen toiminnasta irrallinen asia, vaan se liittyy vahvasti yrityksen johtamiseen. Tähän olen paneutunut keväällä 2020 kerätyn tutkimusaineiston kautta. Teemme tutkimusta kokeneella tiimillä, johon kuuluvat allekirjoittaneen  ohella professorit Guy Ahonen  ja Juhani Ilmarinen , sekä KTT Tomi Hussi.

Itseohjautuvuuden johtamisen kolme osa-aluetta

Itseohjautuvuuden johtaminen muodostuu kolmesta osa-alueesta seuraavasti:

Johdon arvopainotukset muodostuu kysymysparista, jossa toisessa kartoitettiin johtajakeskeisyyttä vs. ihmisten osallistamista ja toisessa asioiden / työn johtamista vs. ihmisten johtamista. Mitä vahvemmin yrityksissä painottuvat ihmisten osallistaminen ja ihmisten johtaminen, sitä vahvempi on itseohjautuvuuden strateginen perusta

Esimiesten kannustavuus kartoitettiin selkeillä kysymyksillä esimiesten kannustavuudesta oma-aloitteisuuteen ja ongelmanratkaisuun, sekä ihmisten aktiiviseen kuunteluun.

Kolmas itseohjautuvuuden johtamisen osa-alue, päätöksenteon vastuut on itse- tai yhteisöohjautuvuuden ytimessä. Kuka päättää tavoitteista ja työnjaosta, kuka on vastuussa tuloksellisuudesta – johto vai henkilöstö?

Miten itseohjautuvuuden johtaminen toteutuu eri toimialoilla?

Itseohjautuvuutta ajatellaan usein asiantuntijaorganisaatioiden jutuksi, joten mielenkiintoista oli analysoida itseohjautuvuuden johtamisen erot eri toimialoilla. Toimialoja tutkimuksessa oli viisi (teollisuus, rakentaminen, kauppa, kuljetus, liike-elämän palvelut), joista tähän analyysiin jaottelin liike-elämän palvelut ohjelmistotaloihin ja muihin palveluihin.
Esitän tärkeimmät tulokset kuvan 1 kautta.

​Kuva 1. Itseohjautuvuuden johtamisen johdon arvopainotuksen (vasen) ja päätöksenteon vastuun (oikea) tasojen jakaumat eri toimialoilla.

Kuvan 1 vasen osa kertoo sen, että ihmisiä korostavia arvopainotuksia nähdään toimialoilla varsin vähän. Tätä kuvaa ylimmän, vihreän tason pienet prosenttiluvut. Ihmisten painotuksen suuntaan on sitten isompi osa yrityksistä, 32-49 % eri toimialoilla.

Eri toimialoista eniten ihmisiä arvostetaan (siis johtajan ja asioiden sijasta) kuljetuksen ja liike-elämän palveluissa ja niiden sisällä ohjelmistoalalla. Rakentamisessa ja teollisuudessa, perinteisillä duunarialoilla ihmisfokus on vähäisempää. Kuljetuksen hyvä asema oli minulle yllätys, mutta tarkemman pohdinnan jälkeen luonteva. Tavara- ja linja-autoliikenteessä kuskit tekevät vastuunalaista työtä yksin, joten heitä myös arvostetaan paljon.

Päätöksenteko vastuu on itseohjautuvuuden ydin

Itseohjautuvuutta lähestytään usein psykologisen turvallisuuden, jopa hyvän fiiliksen kautta. On mukavaa tehdä työtä itseohjautuvasti. Johtamisen ja yrityksen liiketoiminnallisten tavoitteiden näkökulmasta itseohjautuvuus henkilöstötasolla on kuitenkin vastuullista päätöksentekoa. Päätöksiä tavoitteista, työn tekemisestä ja vastuuta tuloksista.

Kuvan 1 oikea puoli kertoo tulokset päätöksenteon vastuiden jakaumat eri toimialoilla. Tässä tarkastelussa ohjelmointiala on selkeä ykkönen, lähes puolessa alan yrityksistä päätösvalta on ihmisillä. Muista toimialoista tähän vihreään tasoon pääsi muissa liike-elämän palveluissa 22 %, rakentamisessa 19 % ja teollisuudessa 17 % yrityksistä. Voidaan siis sanoa, että perinteisillä duunarialoilla lähes viidesosa yrityksistä toimii itseohjautuvasti henkilöstön näkökulmasta.

Itseohjautuvuus on osa henkilöstötuottavuuden johtamista

Itseohjautuvuuden johtamista arvioitaessa tulee muistaa, että se on osa henkilöstötuottavuuden kokonaisuuden johtamista. Tutkimuksemme osoittaa, että henkilöstötuottavuuden hyvä johtaminen korreloi itseohjautuvuuden johtamisen kanssa. Erityisen suuri korrelaatio on johdon päätösten, esimiestoiminnan linjausten, osaamisen johtamisen ja ikäjohtamisen kanssa.

Tulokset ovat korrelaatioita, mutta omassa tulkinnassani olen kallistunut siihen, että hyvän johtamisen rakentaminen on perusta itseohjautuvuuden johtamiselle. Kun henkilöstön kehittämisen tavoitteet ja vastuut on päätetty, on luontevaa jossain vaiheessa siirtyä itseohjautuvuuteen.

Sanon tuon vielä toisinkin päin: jos johtaminen on heikolla tasolla, ei itseohjautuvuuskaan onnistu. Tarvitaan tavoitteet kaikille, vastuut tekemisissä, sekä selkeä johtamisen rakenne. Ja lisäksi hyvin motivoituneen ja osaavan henkilöstön kanssa itseohjautuvuus sujuu paremmin.

​Blogiteksti on julkaistu ensimmäisen kerran Bonfiren sivuilla 6.10.2020.

Itseohjautuvuudesta puhutaan juuri tällä hetkellä todella paljon. Toisaalta koronan aiheuttama etätyö edellyttää itseohjautuvuutta, mutta toisaalta asia on ollut pinnalla jo paljon ennen pandemiaa. Viimeisen viikon aikana kiinnostus on ollut erityisen suurta, kiitos lähinnä ITLA:n ja Varman webinaarin. Pääsimme kuulemaan Buurtzorgin perustajan ja toimitusjohtajan, Jos de Blokin kokemuksia ja toki kotimaisiakin esityksiä.

de Blokin esitys kuvasi itseohjautuvuuden johtamisen ytimen: kun johto asettaa aina ihmiset ensin, kasvaa itseohjautuvuus terveellä tavalla. Buurtzorgissa tuo todistettiin, tiukahkon alun jälkeen. Ihmisten ja tiimien työ on vaativaa, mutta liiketoimintaympäristöltään työntekijätasolla varsin selkeää. Itse koen nämä kaksi asiaa tärkeiksi huomioon otettaviksi, jos itseohjautuvuutta halutaan edistää kevyen pohdinnan, jopa kopioinnin keinoin.

Johtamisen kautta itseohjautuvuuteen

de Blokin esitys antoi monia syötteitä ajatusmyllyyni. ja kun olen parhaillaan analysoimassa Itseohjautuvuuden johtaminen 2020 tutkimusta, pystyin nuo syötteet myös tutkimaan. Huippucaset ovat huippucaseja, mutta mielenkiintoista on analysoida miten asiat ovat satunnaisotannalla valituissa, ihan tavallisissa suomalaisissa yrityksissä.

Olen tutkimuksen tuloksista jo blogannut moneen kertaan Auran Faktat -blogissa, ja todennut että johdon linjaukset (johtaja vai ihmiset; työn vai ihmisten johtaminen) luovat itseohjautuvuuden johtamisen strategisen pohjan. Samoin olen blogannut esimiesten kannustavuuden tärkeydestä itseohjautuvuuden ytimen, henkilöstön vastuullisen päätöksenteon suhteen.

Kun johdon linjaukset luovat oikean johtamisilmapiirin ja kun esimiehet kannustavat henkilöstöä, on pohja vastuulliselle päätöksenteolle hyvä. Tämän lisäksi itseohjautuvuuteen vaikuttaa ”koko joukkueen” vire, ts. mikä on esimiesten ja henkilöstön motivaatio ja osaaminen?

Mutta kumpuaako itseohjautuvuus tavallisissa suomalaisissa yrityksissä hyvästä johtamisesta vai hyvästä porukasta?

Tuon kysymyksen selvittämiseksi tein korrelaatio- ja regressioanalyyseja, joista piirtelin kuvan 1 mukaisen mallin.

​Kuva 1. Esimiesten ja henkilöstön motivaation ja osaamisen yhteydet itseohjautuvuuden johtamiseen.

Kuvaa 1 voidaan tarkastella vaiheittain. Vasen tummansininen pyörylä kuvaa esimiesten motivaatiota ja osaamista oman porukan työhyvinvoinnin tukemisessa, jolla on tilastollisesti merkitsevä korrelaatio itseohjautuvuuden kannustamisen kanssa. Motivoitunut ja osaava esimies kannustaa paremmin – selvähän se on.

Toinen korrelaatio vasemmasta tummansinisestä pyörylästä liittyy henkilöstötuottavuuden johtamisen tasoon. Mitä paremmin kokonaisuutta johdetaan, sitä osaavampia ja motivoituneimpia esimiehet ovat. Erityisen tärkeitä johtamisen osa-alueita ovat toiminnan tavoitteet, esimiesroolin päättäminen, työhyvinvointi johdon strategiatyössä sekä osaamisen kehittäminen jatkuvan mallin avulla. Hyvä johtaminen tuo tulosta johtajuuteen – selvähän sekin on!

Kuvan 1 oikeanpuoleisen mylpyrän korrelaatiot ovat osin paljon matalammat. Henkilöstötuottavuuden korrelaatio vastuullisen päätöksenteon tasoon oli erittäin pieni, toki isossa datassa melko merkitsevä. Paljon enemmän vastuulliseen päätöksentekoon vaikutti esimiesten kannustavuus, kuten ylin korrelaatioluku (r=0,46) kertoo.

Mielenkiintoista on myös havaita, että esimiehen kannustavuus tukee (korreloi) vastuullista päätöksentekoa enemmän, kuin henkilöstötuottavuus. Johtajuus kantaa tässä suhteessa loppuun saakka - tukemaan ihmisiä itseohjautuvuudessa.

Henkilöstötuottavuuden johtamisen kokonaistasolla oli positiivinen korrelaatio henkilöstötuottavuuteen, tosin hieman alhaisempi (r=0,35), kuin esimiesten johtajuuteen (r=0,47). Henkilöstötuottavuuden vaihteluun vaikuttivat johtamisen tavoitteet ja suunnitelma, työhyvinvoinnin huomioon ottaminen työn ja perheen yhteensovittamisessa sekä työn kehittäminen jatkuvan mallin avulla.

Tieteellisestä jargonista suomen kielelle!

Siinäpä oli korrelaatioita ja regressioanalyyseja kerrakseen. Ihan suomeksi tuloskooste tarkoittaa sitä, että hyvä johtaminen ja johtajuus tukevat itseohjautuvuuden johtamista selkeästi enemmän, kuin hyvät (osaavat, motivoituneet, työkykyiset) ihmiset.

Kaikki lähtee johtamisesta – henkilöstötuottavuuden johtamisen perusteista. Ja kaikki jatkuu hyvällä johtajuudella, joka mahdollistaa oikean tyyppisen esimiesten kannustamisen. Ja ikään kuin lopputuloksena on ihmisten (ja tiimien) itseohjautuvuus – vastuullinen päätöksenteko työn tavoitteista, suorittamisesta ja tuloksista.

Esimiesten tuki on luonnollisesti vastavirtainen ilmiö, jos organisaatio on, tai pyrkii toimimaan kokonaan ilman esimiehiä. Itse näen, että esimiehettömyys on tietyn askelluksen lopputulos, ei heti alussa täysillä toteutettava juttu.

Kuvan 1. tarkentelua

Minulla on tapana liittää blogiin aina 1-3 tulosgrafiikkaa ja niin teen nytkin. Varsinainen pihvihän tuli jo kerrottua edellisessä kappaleessa, sen takia julkaisin sen isolla fontilla.

​Kuva 2. Esimiesten motivaation ja osaamisen yhteys esimiesten kannustavuuteen itseohjautuvuuden johtamisessa.
​
Kuva 2 selventää kuvan 1 ”vasenta laitaa”. Yrityksistä, joissa esimiesten motivaatio on erinomainen 84 %:ssa esimiesten kannustus henkilöstön itseohjautuvuuteen on hyvällä tasolla. Välttävän motivaation yrityksistä näin on vain 29 %:ssa. Vastaavasti erinomaisen osaamisen yrityksistä 80 %:ssa kannustavuus on hyvällä tasolla. Erot esimiesten motivaation ja työhyvinvointiosaamisen (leadershipin) tasojen välillä ovat huikeat – myös tilastollisesti merkitsevät.

Kuva 3. Henkilöstön motivaation ja osaamisen yhteys vastuulliseen päätöksentekoon itseohjautuvuuden johtamisessa.

Kuva 3 syventää kuvan 1 ”oikeaa laitaa”. Kun ihmisten motivaatio ja osaaminen ovat hyvällä tasolla, on edellytykset vastuulliseen päätöksentekoon hyvät. Hyvällä porukalla homma rokkaa – myös itseohjautuvasti.
​
Mutta, kuten aikaisemmin totesin – oikein isoilla kirjaimilla – on johtamisen ja johtajuuden tasolla suurempi merkitys itseohjautuvuuden tasolle, kuin henkilöstötuottavuudella on.

Itseohjautuvuus on yksi ratkaisu työelämän muutoksessa. Ihmisten vapaus päättää oman työnsä tekemisestä on itseohjautuvuutta parhaimmillaan. Vapauden rinnalla on kuitenkin vastuu – kutsun ilmiötä PÄÄTÖKSENTEON VASTUIKSI.

Itseohjautuvuuden johtamisen tutkimus meneillään

Itseohjautuvuus ei ole muusta yrityksen toiminnasta irrallinen temppu, vaan se liittyy vahvasti yrityksen johtamiseen. Tähän olen paneutunut keväällä 2020 kerätyn tutkimusaineiston kautta. Teemme tutkimusta kokeneella tiimillä, johon kuuluvat allekirjoittaneen  ohella professorit Guy Ahonen  ja Juhani Ilmarinen, sekä KTT Tomi Hussi.

Päätöksenteon vastuut ovat omia päätöksiä – ei esimiehet tai johtajan

Tutkimuksessamme käytimme lukuisia kysymyksiä itseohjautuvuuden johtamisesta. Kolme kysymystä käsitteli päätöksiä tavoitteista, työnjaosta ja tuloksista – kuka niistä päättää: henkilöstö vai johto. Aikaisempi bloggaukseni Bonfiren sivuilla nosti esiin sen, että ihmisiä korostavat strategiset linjaukset ovat hyvä pohja vastuulliselle päätöksenteolle. Jos ihminen on fokuksessa, itseohjautuvuus voi toteutua hyvin. Jos taas korostetaan johtajia ja työn johtamista, perusteen itseohjautuvuudelle – ja vastuulliselle päätöksenteolla ovat heikot.

Johtaminen kasvattaa vastuullista päätöksentekoa kestävällä tavalla

Pitkähkön intron jälkeen päästään itse asiaan. Miten itseohjautuvuus rakennetaan terveellä tavalla? Vastaus on – 252 yrityksen analyysin pohjalta – johdon strategiatyö. Ei kovin yllättävää ja osin jopa itsestään selvää. Yritykset, joiden johto ottaa työhyvinvoinnin vahvasti osaksi strategiatyötä, antavat ihmisille valtaa ja vastuuta omassa työssään. Myös työaikojen ja -järjestelyjen perusteellinen pohdinta tukee vastuullista päätöksentekoa. Näitä kahta yhdistä tulos nähdään kuvassa 1.

​Kuva 1. Johdon strategiatyön ja työn joustavuuden työhyvinvointipainotuksen yhteys vastuullisen päätöksenteon tasoon.

Kuvan 1 tulos on hämmentävä – kun johto linjaa ihmislähtöisesti strategiaa ja työn joustavuutta perusteellisesti, toteutuu vastuullinen päätöksenteko kaksi, jopa kolme kertaa aktiivisempana kuin muissa yrityksissä.
Kun sukelletaan vielä syvemmälle tutkimusdataan, voidaan analysoida johdon strategiatyön työhyvinvointipainotukseen vaikuttavia tekijöitä.

Tein tämän analyysin vuosien 2009-2020 koko aineistolla, jossa on 1940 yrityksen data. Ja tulos on selkeä: kun päätetään tavoitteista, tehdään suunnitelma ja päätetään esimiesten vastuusta, on työhyvinvointi vahvasti johdon agendalla. Myös strategiatyössä.

Tulos on tilastollisesti merkitsevä ja sen kautta voidaan pohtia, mikä näistä oli ensin. Oma tulkintani on johdon orientaatio: jos pidät ihmisiä tärkeinä, otat ihmisasiat johdettavaksi hyvin. Kaikkihan eivät näin ajattele ja heitä varten olemme tutkineet myös ihmisjohtamisen taloudellisia hyötyjä – hyvä henkilöstötuottavuuden johtaminen heijastuu 3 %-yksikköä korkeampana käyttökatteena kilpailijoihin verrattuna. Kaikkien yritysten yhteenlaskettu kehittymispotentiaali on peräti 9,4 mdr euroa käyttökatteen kasvuna.

Johtajuudella – hyvällä esimiestyöllä – on positiivinen vaikutus

Erottelen toisistaan johtamisen (management) ja johtajuuden (leadership) toisistaan, näin voidaan arvioida niiden vaikutuksia selkeämmin. Kuten edellä mainitsin, johtamisella on selkeä yhteys vastuullisen päätöksenteon tasoon. Näin on myös johtajuudella, jonka yhteys on tosin selkeästi pienempi. Kun johtamisen taso erotteli vastuullisen päätöksenteon tasoa 2-3 kertaisesti, on johtajuuden tasolla 15-30 %:n vaikutus vastuullisen päätöksenteon tasoon. Tulosten tulkinta on selkeä: ensin johtamisen päätöksen kuntoon ja sitten johtajuuden kehittämistä. Ei leadershipvalmennuksia ilman peruspäätöksiä.

Ihmisten hyvä motivaatio ja osaaminen mahdollistavat vastuullisen päätöksenteon

Tutkimuksessamme kartoitimme myös henkilöstön motivaation, osaamisen ja työkyvyn tasoa. Nämä kolme muodostavat henkilöstötuottavuuden kokonaisuuden, jolla oli selkeä yhteys vastuullisen päätöksenteon tasoon. Henkilöstötuottavuudeltaan parhaista yrityksistä 63 %:ssa vastuullinen päätöksenteko oli hyvällä tasolla, kun vastaava luku henkilöstötuottavuudeltaan heikoimmissa yrityksissä oli 21 %.

Tutkimus siis todisti sen, mikä on itsestään selvää: hyvä henkilöstö antaa mahdollisuuden itseohjautuvuuden toteuttamiseen. Tulos tarkoittaa vastaavasti myös sitä, että kehnon motivaation ja osaamisen firmoissa itseohjautuvuus ei ehkä ole oikea ratkaisu.

Vastuullinen päätöksenteko kasvaa johdon päätösten, hyvän esimiestyön sekä motivoituneen ja osaavan henkilöstön kautta. Tässä järjestyksessä.

Tämä bloggaus on julkaistu ensimmäisen kerran Bonfiren sivuilla 2.9.2020

Ihmisten vaikuttaminen omaan työhön on määritelmällisesti itseohjautuvuuden ydin. Itseohjautuvuuden johtamisen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että yrityksessä on päätetty tämän vaikuttamisen roolit. On siis päätetty, kuka päättää!

Siihen miten nämä päätökset on tehty saamme vastauksia parhaillaan analyysin alla olevasta Itseohjautuvuuden johtaminen 2020 -tutkimuksesta. Teemme tutkimusta tiimillä, johon kuuluvat allekirjoittaneen lisäksi professorit Guy Ahonen ja Juhani Ilmarinen, sekä KTT Tomi Hussi. Työsuojelurahasto on myöntänyt tutkimusapurahan tutkimuksen tekemiseen. Olemme tästä erittäin kiitollisia.

Päätöksenteon vastuut ovat päätöksiä tavoitteista, työnjaosta ja tuloksista

Tutkimuksessa kartoitimme satunnaisotannalla valituilta 252 yritykseltä henkilöstötuottavuuden ja itseohjautuvuuden johtamisen strategisia linjauksia sekä johtamisen päätöksiä ja toimintatapoja. Itseohjautuvuuden johtamisessa muodostimme kolme osa-aluetta, strategisen perustan, esimiesten kannustavan tuen sekä vastuullisen päätöksenteon.

Itseohjautuvuuden strateginen perusta koostuu ihmisten osallistamisen ja ihmisten johtamisen painotuksista, kun vastakohtina olivat johtajavetoisuus ja asioiden ja työn johtaminen. Esimiesten kannustava tuki taas koostuu esimiesten henkilöstön kuuntelemisen, sekä oma-aloitteisuuteen ja ratkaisuihin kannustamisen tasosta.

Vastuullisessa päätöksenteossa on kolme osaa, päätökset tavoitteista, työnjaosta ja tuloksista. Tutkimuksessa kysymykset esitettiin seuraavasti:

Miten henkilöstöön ja sen johtamiseen liittyvät asiat painottuvat yrityksessänne? Valitse kunkin vastausparin parhaiten yrityksenne toimintatapoja vastaava vaihtoehto.

• Johto määrittelee keskeiset tavoitteet (1) - Henkilöstöllä oikeus luoda ja määritellä omia tavoitteitaan (5)
• Johto määrittelee ketkä huolehtivat eri tehtävistä (1) - Työjako syntyy työntekijöiden vuorovaikutuksen tuloksena (5)
• Esimiesten tehtävänä valvoa alaisten tuloksellisuutta (1) - Työntekijät ovat vastuussa toisilleen (5)

Ja mainittakoot vielä, että kutsun tätä kokonaisuutta "vastuulliseksi päätöksenteoksi", koska sitähän se on. Itseohjautuvuuden tavoitteena on tehdä työ paremmin ja kannattavammin. Ja siinä vastuuta voidaan jakaa.

Miten vastaukset jakaantuivat?

Saimme tutkimukseemme siis 252 yrityksen vastaukset ja ensimmäinen analyysi oli vastaisten kysymyskohtainen jakauma. Se nähdään taulukosta 1.

​Taulukko 1. Vastuullisen päätöksenteon kysymysten vastausten jakaumat koko 252 yrityksen aineistossa.

Taulukosta 1 nähdään, että päätöksenteko painottuu johtoon ja esimiehiin; 1 ja 2 vaihtoehtojen osuudet ovat 50-60 % luokkaa, kun taas henkilöstön vastuuta kuvaavien vaihtoehtojen 4 ja 5 osuudet ovat tasolla 15-20 %.

Vastausten jakaumat olivat vasta alkua ja suuri mielenkiinto kohdistui siihen, miten vastaukset yhdistyivät samoissa yrityksissä. Tuon selvittämiseksi tein kolmen kysymyksen vastausten ristiintaulukoinnin, jonka varsin massiivinen tulos on taulukossa 2.
​
Taulukko 2. Vastuullisen päätöksenteon kolmen kysymyksen vastausten ristiintaulukoinnit 252 yrityksen aineistossa.

​Taulukossa 2 on ristiintaulukointien lisäksi väreillä kuvattu vastuullisen päätöksenteon henkilöstön vastuun tasoa.

Taulukon 2 selkeyttämiseksi voidaan nostaa muutamia vastauskolmikkoja esiin. Esimerkiksi tavoite 3, työnjako 4 ja tuloksellisuusvastuu 3 yrityksiä on 2,4 %. Vastaavasti saman vastauksen (numeron) antaneita oli seuraavasti

• yhdistelmä 1 – 1 – 1  2,4 %
• yhdistelmä 2 – 2 – 2  20,2 %
• yhdistelmä 3 – 3 – 3  5,2 %
• yhdistelmä 4 – 4 – 4  2,0 %
• yhdistelmä 5 – 5 – 5  0,4 %

Kakkosrivin antaneet määrittävät vastuun lähes pelkästään johdolla, näitä yrityksiä on joka viides. Täysin ihmisille vastuun antaneita yrityksiä oli 252 yrityksen joukossa tasan yksi!

Päätöksenteon vastuiden tasot

Kolmen kysymyksen ristiintaulukoinnin kautta tasomääritys on periaatteessa selkeä homma. Käytännössä se tarkoittaa selkeitä linjauksia ja rajauksia. Tässä tapauksessa ääripäiden määrittäminen on mielestäni selkeää: suuren henkilöstövastuun määrittäneet vastasivat kaikkiin kysymyksiin 4 tai 5 ja vähäisen henkilöstövastuun määrittäneet vastasivat kolmeen kysymykseen 1 tai 2. Näin päästiin erinomaisen (tumman vihreä) ja heikon (punainen) tason %-osuuksiin, 4,8 % ja 32,9 %.

Muut tasoluokat erinomaisen ja heikon välille määritin kysymysten summan keskiarvon ja keskihajonnan mukaan. Tällöin erinomaisen viereen tulee hyvä (vaalean vihreä) ja heikon viereen välttävä (oranssi). Ja keskitasolle keltainen. Tasoluokittelu on keskustelulle avoin, joskin pitäisin vahvasti kiinni määritelmästäni erinomaisen ja heikon luokan osalta.

​Jos haluat tehdä omia luokitteluja, onnistuu se oheisen Excel-tiedoston avulla - siinä on taulukon 2 aineisto.

​Kuva 1. Itseohjautuvuuden johtamisen strategisen perustan ja esimiestuen yhteys vastuullisen päätöksenteon tasoon.

Kuva 1 osoittaa itseohjautuvuuden johtamisen osa-alueiden yhteydet varsin selkeästi. Kun strategisissa linjauksissa korostuu johtaja ja työn johtaminen ja kun samalla esimiesten tuki on heikkoa, on vastuullisten päätösten painopiste johtajissa – tämä näkyy palkeissa vasemmalla – 61% punaista vastuullisessa päätöksenteossa. Kuva kertoon vielä, että näitä yrityksiä on 30 % kaikista tutkimukseen vastanneista.

Toinen ääripää – oikeanpuoleinen palkki – osittaa hyvän strategisen perustan ja esimiestuen yhteyden vahvaan henkilöstövastuuseen. Huomionarvoista on kuitenkin se, että tässäkin 34% yrityssegmentissä vain 39 % yrityksistä on linjannut hyvän tai erinomaisen henkilöstövastuun. Kovin vaikeaa tuntuu olevan liiketoiminnallisen vastuun antaminen ihmisille.

Miten päätöksenteon vastuiden taso vaihtelee yrityksen kokoluokissa ja liiketoiminnan luonteen mukaan

Viikonloppupohdintani päätteeksi analysoin päätöksenteon vastuiden toteutumista eri kokoluokissa ja toimialoilla. Henkilöstölle päätetty vastuu on suurinta pienissä ja asiantuntijavaltaisissa yrityksissä, siinä väliotsikon ja kuvan 2 lyhyt yhteenveto.

​Kuva 2. Itseohjautuvuuden päätöksenteon vastuiden tasojen jakaumat yritysten henkilöstömäärän ja työn luonteen mukaan.

Kuva 2 osoittaa, että pienissä yrityksissä luottamusta henkilöstöön on enemmän kuin suurissa. Ero on selkeä myös muissa itseohjautuvuuden johtamisen osa-alueissa, kuten aikaisemmin bloggasin Mihin johdon päätökset katoavat isoissa yrityksissä itseohjautuvuuden suhteen  En vastausta löytänyt tuolloinkaan, jää yhteisen pohdinnan varaan.

Kuvan 2 työn luonteen jako oli pääosin toimialaperusteinen. Työntekijävaltaiset yritykset olivat teollisuuden, rakentamisen, kuljetuksen ja kaupan toimialoilta. Toimihenkilövaltaiset yritykset löytyivät liike-elämän palveluista sekä teollisuuden ja rakentamisen suunnitteluyrityksistä sekä business to business kauppaa tekevistä kaupan alan yrityksistä. Kuva 2 osoittaa, että henkilöstön vastuu työhön liittyvässä päätöksenteossa on yleisempää toimihenkilövaltaisilla aloilla.

To conclude

Tämän bloggauksen tulosten pohjalta on helppo tehdä tiivis yhteenveto:

• vain 5%:ssa yrityksistä vastuullisen päätöksenteon vastuu on henkilöstöllä

Tuosta on hyvä lähteä etenemään. Syksyn 2020 aikana saamme analyysiin yritysten toimialasuhteutetut tilinpäätöstiedot ja voimme analysoida, miten itseohjautuvuuden johtamisen eri osa-alueet heijastuvat yritysten kannattavuuteen.

Eilen 4.6.2020 olin mukana HR Legal Services Oy:n  asiakastilaisuudessa – kolmen kuukauden tauon jälkeen ihan livenä! Tilaisuuden moderaattorina toimi toimitusjohtaja Henna-Riikka Huhta  ja netin kautta mukana oli lähes 150 osallistujaa. Tilaisuudessa puhuivat Heromaker Oy:n Tommi Talasto strategiasta ja johtamisesta, sekä Maria Setälä palkitsemisesta. Minun puheenvuoroni käsitteli Itseohjautuvuuden johtaminen 2020 tutkimuksen tuloksia ja alustavia tulkintoja.

​Kuvassa vasemmalta Maria Setälä, Tommi Talasto ja Ossi Aura.

Tommi Talasto: strategia ohjaa ihmisten johtamista ja palkitsemista

Tommi Talasto kävi esityksessään läpi liiketoimintastrategian toteuttamista ihmisten johtamisen ja palkitsemisen keinoin. Poimin hänen laajasta esityksestään yhden kuvan, jossa kokonaisuus tulee esiin loistavasti.

​Kuva 1. Ravintola-alan toimijan liiketoimintastrategian toteuttaminen ihmisten ja palkitsemisen avulla.

Kuvan mukaan ravintola-alan yrityksen liiketoimintastrategian tavoite on kasvattaa liikevaihtoa 10 % nykyisellä kannattavuustasolla. Tämä tavoite jakaantuu kolmeen strategiaan, joiden toteuttamiseksi linjataan vastaavat strategiat ihmisten johtamisen ja palkitsemisen alueilla. Mietitään siis kokonaisuus asiakaspalvelun tason nostamisessa työhyvinvoinnin ja bonusmallien avulla.

Näin strategia pitää rakentaa, selkeät tavoitteet ja toimenpiteet liiketoimintaan ja ihmisten johtamiseen. Tämän lisäksi palkitseminen toteutetaan siten, että se tukee ihmisten johtamista.

Maria Setälä: Palkitsemisen tulee tukea liiketoiminnan tavoitteita

Maria Setälä kartoitti palkitsemisen elementtejä perusteista käytännön esimerkkeihin. Esitys olisi oman bloggauksen arvoinen, mutta poimin tähän Maisan yhteenvetokuvan hyvän palkitsemisjärjestelmän piirteistä.

​Kuva 2. Nykypäivän palkkausjärjestelmän elementit.

Koska kaikille sopivaa, yleistä mallia ei ole, voidaan tästä ottaa vinkit palkitsemisjärjestelmän tekemiseen. Ensinnäkin se on yrityskohtainen, koska jokainen yritys on erilainen. Palkitseminen on johtamisen, eritoten motivoinnin ja sitouttamisen väline. Tällöin voidaan vaihdella yksilöllisiä ja ryhmäkohtaisia palkitsemisen tapoja.

Palkitseminen on tuloshakuista, se on selvä ja se on keskusteltava koko henkilöstön kanssa selkeäksi. Tällöin palkitseminen on ymmärrettävää. Ajassa muuttuvuus on hyvin akuutti palkitsemisjärjestelmän osa, koronakriisi on pääosin tuhonnut viime syksynä päätetyt palkitsemisen taloudelliset triggerit. Nyt on hyvä aika yhdessä pohtia, mitä voidaan tehdä ja miten sitä voidaan palkita.

Ossi Aura: Itseohjautuvuuden johtaminen 2020 tutkimus

Kirjoitan omasta alustuksestani vähän enemmän, kun sattuu olemaan aineisto näppiksissä. Teemme tutkimusta kokeneella tiimillä: professorit Guy Ahonen ja Juhani Ilmarinen, FT Ossi Aura ja KTT Tomi Hussi. Olemme tutkineet strategisen hyvinvoinnin ja henkilöstötuottavuuden johtamista vuodesta 2009 ja henkilöstötuottavuutta vuodesta 2015 alkaen.

Nykyisen tutkimuksemme fokuksessa on itseohjautuvuuden johtamisen käytänteet ja päätökset. Tutkimuksen tavoitteet voidaan esittää tutkimuskysymysten kautta, tässä tutkimuksemme neljä tavoitetta ja niitä vastaavat kysymykset:

1. Selvittää mikä on itseohjautuvuuden eri toimintatapojen yleisyys johtamisessa suomalaisissa yrityksissä. Miten aktiivisesti yritykset hyödyntävät itseohjautuvuuden periaatteita ja järjestelmiä henkilöstötuottavuuden johtamisessa?
2. Selvittää mitkä ovat henkilöstötuottavuuden johtamisen (HTJ) tason yhteydet itseohjautuvuuden menetelmien käyttämiseen. Miten HTJ:n peruspäätösten taso vaikuttaa itseohjautuvuuden johtamisen toimintatapojen aktiivisuuteen? Mikä on itseohjautuvuuden johtamisen optimaalinen vaiheistus?
3. Tutkia itseohjautuvuuden johtamisen yhteyttä yrityksen kannattavuuteen. Mikä on itseohjautuvuuden johtamisen tason yhteys yrityksen kannattavuuteen suhteessa saman toimialan yrityksiin? Onko itseohjautuvuuden johtaminen taloudellisesti tehokkaampaa verrattuna perinteisimpiin johtamistapoihin?
4. Määritellä itseohjautuvuuden käsite tulosten perusteella. Miten itseohjautuvuuden käsitteistössä voidaan ottaa huomioon psykologinen ja johtamistieteellinen näkökulma siten, että sen hyödyntämisen potentiaali voidaan hyödyntää Suomessa optimaalisesti?

Tutkimuksen päätuloksia – tähän mennessä

Tutkimuksen päätulos voidaan kiteyttää seuraavaan lausepariin:

​Tämä tulkinta voidaan tehdä, koska kaikki henkilöstötuottavuuden johtamisen tärkeimmät osa-alueet korreloivat itseohjautuvuuden johtamisen kanssa. Tutkimuskysymys 2 on siis vastattu! Toki saamme syksyllä aineostoon yritysten toimialasuhteutetut kannattavuusluvut, jonka jälkeen pääsemme analysoimaan kysymystä nro 3.

Pienet ja toimihenkilövaltaiset yritykset johtavat itseohjautuvuutta parhaiten

Kartoitimme itseohjautuvuutta kolmesta näkökulmasta; johtamisen, johtajuuden ja henkilöstön aktiivisuuden kannalta. Tämän lisäksi kartoitimme yritysten strategisia linjauksia ja analyysin kautta muodostimme itseohjautuvuuden strategisen perustan indikaattorin.

Näistä neljästä osa-alueesta yhdistimme kokonaisindeksin, jonka tasoluokat määritettiin keskiarvon ja -hajonnan perusteella. Näin saimme pätevän itseohjautuvuuden kokonaistasoa kuvaavan muuttujan.
​
Kuvan 3 vasen osa esittää itseohjautuvuuden johtamisen yhden päätuloksen: pienet ja toimihenkilövaltaiset yritykset johtavat itseohjautuvuutta paremmin, kuin isot ja työntekijävaltaiset yritykset.

​Kuva 3. Itseohjautuvuuden johtamisen kokonaistasot eri yrityskokoluokissa (vasen) sekä henkilöstötuottavuuden johtamisen eri tasoilla (oikea) työntekijä- ja toimihenkilövaltaisissa yrityksissä.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, hyvä johtaminen tukee vahvasti itseohjautuvuuden johtamista. Tästä tulos kuvan 3 oikeasta osasta. Erot tasoluokkien välillä ovat melko pieniä työntekijävaltaisissa yrityksissä, kun taas toimihenkilövaltaisissa ne ovat isot. Konttoritöissä hyvä johtaminen buustaa itseohjautuvuuden johtamista tosi paljon.

Tämä yksityiskohta on tosi mielenkiintoinen, koska mielikuva saattaa olla juuri päinvastainen. Että itseohjautuvuus hoituisi ihan itsestään – ei hoidu, kyllä se tarvitsee ihan tavallista hyvää johtamista taustalle. Tavoitteita, vastuita ja rooleja, sujuvia johtamisen ja kehittämisen prosesseja. Pienet startup yritykset ovat tästä ehkä poikkeus.

Itseohjautuvuuden johtaminen passivoitu koronakriisin aikana – hyvä johtaminen vähensi passivoitumista

Maaliskuun puolivälissä iskenyt koronakriisi vaikutti itseohjautuvuuden johtamisen aktiivisuuteen. Lähes kaikki tutkimuksen vastaukset kerättiin huhtikuun aikana, jolloin saimme hyvän kuvan johtamiskäytänteiden muutoksista.

Suurimmassa osassa yrityksistä (68 %) itseohjautuvuuden johtaminen passivoitui, 21 %:ssa yrityksistä taso pysyi ennallaan ja 11 % yrityksistä aktivoi itseohjautuvuuden johtamista. Pudotus oli siis selkeä ja analysoin mielenkiinnolla, mitkä tekijät mahdollisesti hidastivat itseohjautuvuuden johtamisen passivoitumista.

Tulos oli selkeä; mitä vahvemmin työhyvinvointi on johdon strategiatyön agendalla, sitä vähemmän itseohjautuvuuden johtaminen passivoitui. Olen tätä tulosta analysoinut tarkemmin ja blogannut Auran Faktoissa toukokuun alussa, tässä linkki.

Itseohjautuvuuden johtamisen malli – versio 2.0

Tutkimuksemme yksi tavoite on määritellä itseohjautuvuuden käsitettä kokonaisuudessaan ja eritoten johtamisen näkökulmasta. Olen ensimmäisen version tehnyt toukokuussa ja koeponnistanut sen sosiaalisessa mediassa. Sain ihmisiltä paljon kysymyksiä ja palautetta, joiden mukaan voin esittää version 2.0. Varmasti tämäkin muuttuu, eikä vähiten syksyllä, kun saamme tutkimusyritysten tilinpäätöstiedot ja voimme analysoida itseohjautuvuuden johtamisen yhteydet kannattavuuteen.

​Kuva 4. Itseohjautuvuuden johtamisen malli.

Itseohjautuvuudessa ja myös sen johtamisessa ihmiset – people - ovat aidosti tärkein voimavara. Tutkimuksessa kartoitimme ihmisten roolia ja sovittuja toimintatapoja itsenäisessä päätöksenteossa (Kannustettu henkilöstöä itsenäiseen päätöksentekoon omaan työhön liittyvissä asioissa) ja työnjaossa (Johto määrittelee ketkä huolehtivat eri tehtävistä - Työjako syntyy työntekijöiden vuorovaikutuksen tuloksena).

Kokonaisuutta ohjaa kuitenkin vahvasti yritysjohdon strategiset linjaukset – onko painopisteenä aidosti ihmisten osallistuminen vai johdon korostaminen ja toisaalta painotetaanko työn ja asioiden johtamista vai ihmisten johtamista. Nämä linjaukset ratkaisevat muiden kolmen tason. Tämä nähdään myöhemmin kuvassa 5.

Yksi elementti itseohjautuvuuden johtamisen mallia on ”management”, eli johtaminen. Tämä on sanallisesti hassunkurinen ilmaisu, mutta sisällön osalta hyvinkin relevantti. Päätösvalta tavoitteista ja tuloksellisuuden seurannan vastuu (=tulosvastuu) ovat klassisen johtamisen ydinasioita. Kysyimme tutkimuksessa päättääkö tavoitteista johto vai henkilöstö. Toisaalta kartoitimme, onko alaisten tuloksellisuuden seuranta esimiesten tehtävä, vai ovatko työntekijät vastuussa toisilleen. Johtamisen corea – ja yrityksissä päätettyjä asioita – ainakin kun niitä tutkimuksessa kysytään.

Leadership on itseohjautuvuuden johtamisen mallissa selkeä kokonaisuus, esimiesasemassa olevien toimintatavat. Miten he kuuntelevat henkilöstöä ennen päätöksentekoa, miten he kannustavat henkilöstöä oma-aloitteellisuuteen ja ongelmien ratkaisemiseen.
​
Viimeinen kuva konkretisoi strategisten linjausten suuren merkityksen. 

Kuva 5. Itseohjautuvuuden johtamisen strategisen perustan tason merkitys johtamisen (management), johtajuuden (leadership) ja ihmisten aktiivisuuden (people) tasolle.
​
Kuvan 5 tulokset eivät juuri jätä vaihtoehtoja tulkinnalle. Jos strategisissa linjauksissa korostetaan johto ja asiajohtamista, itseohjautuvuuden johtamisen maaperä on huono. Jos taas yritysjohto aidosti osallistaa henkilöstöä (antaa ihmisten osallistua) itsensä korostamisen sijasta ja johtaa ihmisiä – ei työtä, on itseohjautuvuudelle hyvä kasvualusta. Tuntuu erittäin loogiselta!

Päivitän tutkimuksen tuloksia ja kulkua sivullani www.ossiaura.com/ioj.
Seuraa sieltä tilanteiden kehittymistä. Kesällä tosin lomaillaan, mutta elokuussa taas on vauhti päällä!