Jyväskylässä järjestetään 20-21.3.2018 Liikkuen läpi elämän seminaari, joka kokoaa yhteen lasten, koululaisten, työikäisten ja vanhusten kansallisten liikuntaohjelmien asiantuntijan. Loistava ajatus koota yhteen kaikki samaan paikkaan, samaan aikaa. Kunnossa Kaiken Ikää ohjelma toteutti eilen 20.3.2018 Harva meistä on rautaa – toimintakykyä työelämään session, jonka puheenjohtajana minulla oli kunnia toimia. Tein siis ammatillisen comebackin liikunnan pariin kymmenen vuoden tauon jälkeen!
Huippualustajat kattoivat pöydän!
Iltapäivän sessio rakentui kolmesta huippualustuksesta ja reilun tunnin paneelikeskustelusta. Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava aloitti taustoittamalla tulevaisuuden työntekemisen uusia malleja, professori, psykohistorioitsija Juha Siltala jatkoi kertomalla työmarkkinoiden tasapainottomuudesta ja ihmisten tasapainopyrkimyksestä, ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri Pippa Laukka päätti kattauksen alustamalla aiheesta: Työuupumus on usein elämänuupumusta – nämä muutokset auttavat.
Huippualustajat kattoivat pöydän!
Iltapäivän sessio rakentui kolmesta huippualustuksesta ja reilun tunnin paneelikeskustelusta. Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava aloitti taustoittamalla tulevaisuuden työntekemisen uusia malleja, professori, psykohistorioitsija Juha Siltala jatkoi kertomalla työmarkkinoiden tasapainottomuudesta ja ihmisten tasapainopyrkimyksestä, ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri Pippa Laukka päätti kattauksen alustamalla aiheesta: Työuupumus on usein elämänuupumusta – nämä muutokset auttavat.
Valta siirtyy järjestelmiltä ihmisille
Ilkka Halava totesi ihmiskunnan olevan seuraavan 20 vuoden aikana historian suurimpien muutosten kourissa. Työ muuttuu, työpaikat muuttuvat ja koko työn ja ansainnan logiikka muuttuu. Työ ei lopu, mutta työpaikat – siis palkkatyöpaikat vähenevät. Digitalisaatio ja robotisaatio johtavat älykkäisiin ihmisen ja koneen yhdistelmiin, jotka tekevät suuren osan, ellei kaiken rutiininomaisista toimistotöistä ja raskaista ruumiillisista töistä.
Muutos on positiivinen – sitä Halava korosti moneen kertaan. Tulevaisuuden työ ei ole turmioksi, ihmiset eivät jää heitteille. Toki itseohjautuvuus korostuu – ei ole enää vanhanmallisia työpaikkoja, johon mennään tekemään aina samaa, sitä mitä joku käskee tekemään. Ihmiset saavat elantonsa useiden töiden yhdistelmistä projektien ja yrittäjyyden yhdistelminä, lisäksi alustatalous mahdollistaa kaiken tarvittavan joustavan vuokraamisen.
Rahan keräämisen tarve omistamisen takia vähenee. Näiden rinnalla Halava piti itsestään selvänä, että yhteiskunnallisesti tulevaisuuden työ vaatii tuekseen jonkinlaisen kansalaispalkan. Kokonaisuudessaan valta siirtyy järjestelmiltä ihmisille.
Tulevaisuuden työ tuo ihmisille lisää vapaa-aikaa! Tämä on elämän laadun kannalta loistava juttu! Uusi vapaa-aika mahdollistaa itsensä panostamisen, jolloin mm. liikunnan ja kulttuurin harrastaminen lisääntyy. Tämä taas luo uusia markkinoita liikunta- ja kulttuuripalvelujen tuottajille – digitaalisuutta hyödyntäville, henkilökohtaiseen palveluun panostaville uuden työn tekijöille.
Halavan alustuksen yksi helmi: ”Montako ongelmaa kuvassa on?” Vastaus: ”Viisi – he tekevät niin kuin aina ennen on totuttu tekemään!”
Ilkka Halava totesi ihmiskunnan olevan seuraavan 20 vuoden aikana historian suurimpien muutosten kourissa. Työ muuttuu, työpaikat muuttuvat ja koko työn ja ansainnan logiikka muuttuu. Työ ei lopu, mutta työpaikat – siis palkkatyöpaikat vähenevät. Digitalisaatio ja robotisaatio johtavat älykkäisiin ihmisen ja koneen yhdistelmiin, jotka tekevät suuren osan, ellei kaiken rutiininomaisista toimistotöistä ja raskaista ruumiillisista töistä.
Muutos on positiivinen – sitä Halava korosti moneen kertaan. Tulevaisuuden työ ei ole turmioksi, ihmiset eivät jää heitteille. Toki itseohjautuvuus korostuu – ei ole enää vanhanmallisia työpaikkoja, johon mennään tekemään aina samaa, sitä mitä joku käskee tekemään. Ihmiset saavat elantonsa useiden töiden yhdistelmistä projektien ja yrittäjyyden yhdistelminä, lisäksi alustatalous mahdollistaa kaiken tarvittavan joustavan vuokraamisen.
Rahan keräämisen tarve omistamisen takia vähenee. Näiden rinnalla Halava piti itsestään selvänä, että yhteiskunnallisesti tulevaisuuden työ vaatii tuekseen jonkinlaisen kansalaispalkan. Kokonaisuudessaan valta siirtyy järjestelmiltä ihmisille.
Tulevaisuuden työ tuo ihmisille lisää vapaa-aikaa! Tämä on elämän laadun kannalta loistava juttu! Uusi vapaa-aika mahdollistaa itsensä panostamisen, jolloin mm. liikunnan ja kulttuurin harrastaminen lisääntyy. Tämä taas luo uusia markkinoita liikunta- ja kulttuuripalvelujen tuottajille – digitaalisuutta hyödyntäville, henkilökohtaiseen palveluun panostaville uuden työn tekijöille.
Halavan alustuksen yksi helmi: ”Montako ongelmaa kuvassa on?” Vastaus: ”Viisi – he tekevät niin kuin aina ennen on totuttu tekemään!”
Murrosten kestäminen vaatii resilienssiä
Juha Siltala kävi alustuksessaan läpi työelämän tilannetta erittäin laajasti sekä historian että nykyhetken kannalta – ja ottipa hän kantaa myös tulevaisuuteen. Suuri, jo meneillään oleva muutos on työelämän vakaan keskiluokan vaiheittainen katoaminen. Ennen – vielä joitakin vuosikymmeniä sitten riitti, kun kouluttautui hyvään ammattiin ja teki työuransa vakaassa keskitason työssä. Nyt tämä vakaus on katoamassa; työelämässä menestyvät huiput ja toisaalta matalapalkka-aloilla on työvoiman tarvetta.
Siltalan kuvaamassa työelämän myllerryksessä ihminen pyrkii tasapainoon. Yksi tasapainoa tukeva tekijä on ihmisten resilienssi – sitko, mukautuvuus, sitkeys ja sinnikkyys voisivat olla resilienssin synonyymeja. Resilientti ihminen pystyy mukautumaan suuriinkin työmäärien muutoksiin – ei toki loputtomaan työmäärän nostoon. Resilienssiä tukee työn ja työtehtävien selkeys ja omiin osaamisalueisiin sopivuus. Työn tavoitteet, saavutetut tulokset ja saatu positiivinen palaute kasvattaa resilienssiä.
Liikunnan harrastaminen tukee myös resilienssiä sekä hormonaalisen mekanismien että henkisen mielihyvän kautta. Resilienssin kasvattaminen ei ole varmaan kenellekään liikunnan harrastamisen ydinmotiivi, mutta kyllä liikunnalla on merkitystä. Varsinaista liikunnan harrastamisen motiivia Siltala kuvasi pelkistetysti: ”Siitä tulee hyvä olo!”
Juha Siltala kävi alustuksessaan läpi työelämän tilannetta erittäin laajasti sekä historian että nykyhetken kannalta – ja ottipa hän kantaa myös tulevaisuuteen. Suuri, jo meneillään oleva muutos on työelämän vakaan keskiluokan vaiheittainen katoaminen. Ennen – vielä joitakin vuosikymmeniä sitten riitti, kun kouluttautui hyvään ammattiin ja teki työuransa vakaassa keskitason työssä. Nyt tämä vakaus on katoamassa; työelämässä menestyvät huiput ja toisaalta matalapalkka-aloilla on työvoiman tarvetta.
Siltalan kuvaamassa työelämän myllerryksessä ihminen pyrkii tasapainoon. Yksi tasapainoa tukeva tekijä on ihmisten resilienssi – sitko, mukautuvuus, sitkeys ja sinnikkyys voisivat olla resilienssin synonyymeja. Resilientti ihminen pystyy mukautumaan suuriinkin työmäärien muutoksiin – ei toki loputtomaan työmäärän nostoon. Resilienssiä tukee työn ja työtehtävien selkeys ja omiin osaamisalueisiin sopivuus. Työn tavoitteet, saavutetut tulokset ja saatu positiivinen palaute kasvattaa resilienssiä.
Liikunnan harrastaminen tukee myös resilienssiä sekä hormonaalisen mekanismien että henkisen mielihyvän kautta. Resilienssin kasvattaminen ei ole varmaan kenellekään liikunnan harrastamisen ydinmotiivi, mutta kyllä liikunnalla on merkitystä. Varsinaista liikunnan harrastamisen motiivia Siltala kuvasi pelkistetysti: ”Siitä tulee hyvä olo!”
Onko työuupumus osin surkea kuntoa?
Pippa Laukka haastoi esityksessään yleisön pohtimaan työuupumuksen ja huonojen elämäntapojen yhteyttä. Puolet suomalaisista on liikunnallisesti passiivisia ja yli puolet ylipainoisia – 600.000 työssä olevalla on jaksamiseen liittyviä ongelmia, voisivatko nämä olla yhteydessä toisiinsa?
Uupumisen oireet ovat varsin hyvin tunnettuja: väsymystä, unettomuutta, keskittymiskyvyn puutetta, unohtelua, sairastelua, jopa vihan tunteita ja eristäytymistä. Työ ja sen liiallinen pitkään jatkuva kuormitus on usein syy uupumukseen, mutta omilla elämäntavoilla ja päivittäisillä valinnoillakin on suuri merkitys.
Toisaalta liikkumattomuus, toisaalta treenaaminen yli voimavarojen voivat tukea uupumusta. Epäselvät odotukset, informaatiotulva ja multitasking kuormittavat. Tärkeää olisi kiinnittää huomiota omiin työskentelytapoihin ja työajan hallintaan – ei työhön liittyen digilaitteiden käyttöä iltaisin, sininen valo kuormittaa. Toki sininen valo kuormittaa myös digilaitteiden viihde- ja somekäytössä.
Elämän ja työn tasapainottaminen on tärkein yleisohje uupumuksen estämisessä. Elämän perusasiat on oltava kunnossa: ravintorikas ruokavalio, sopiva liikunta, riittävä uni, päihteiden käytön hallitseminen. Tärkeää on omien voimavarojen tunnistaminen ja uusien toimintamallien opettelu. Esimerkiksi itsevarmuutta ja jämäkkyyttä voi opetella ja positiivinen psykologia, itsemyötätunto harjoitella. Myötätuntopäiväkirja – ”mikä meni tänään hyvin” – on hyvä väline tässä!
Pippa Laukka haastoi esityksessään yleisön pohtimaan työuupumuksen ja huonojen elämäntapojen yhteyttä. Puolet suomalaisista on liikunnallisesti passiivisia ja yli puolet ylipainoisia – 600.000 työssä olevalla on jaksamiseen liittyviä ongelmia, voisivatko nämä olla yhteydessä toisiinsa?
Uupumisen oireet ovat varsin hyvin tunnettuja: väsymystä, unettomuutta, keskittymiskyvyn puutetta, unohtelua, sairastelua, jopa vihan tunteita ja eristäytymistä. Työ ja sen liiallinen pitkään jatkuva kuormitus on usein syy uupumukseen, mutta omilla elämäntavoilla ja päivittäisillä valinnoillakin on suuri merkitys.
Toisaalta liikkumattomuus, toisaalta treenaaminen yli voimavarojen voivat tukea uupumusta. Epäselvät odotukset, informaatiotulva ja multitasking kuormittavat. Tärkeää olisi kiinnittää huomiota omiin työskentelytapoihin ja työajan hallintaan – ei työhön liittyen digilaitteiden käyttöä iltaisin, sininen valo kuormittaa. Toki sininen valo kuormittaa myös digilaitteiden viihde- ja somekäytössä.
Elämän ja työn tasapainottaminen on tärkein yleisohje uupumuksen estämisessä. Elämän perusasiat on oltava kunnossa: ravintorikas ruokavalio, sopiva liikunta, riittävä uni, päihteiden käytön hallitseminen. Tärkeää on omien voimavarojen tunnistaminen ja uusien toimintamallien opettelu. Esimerkiksi itsevarmuutta ja jämäkkyyttä voi opetella ja positiivinen psykologia, itsemyötätunto harjoitella. Myötätuntopäiväkirja – ”mikä meni tänään hyvin” – on hyvä väline tässä!
Paneelikeskustelu oli session huippu!
Vaikka olen itse paneelin vetäjän jäävi arvioimaan, oli keskustelu paneelissa vilkasta ja mielenkiintoista. Saimme yleisöltä hyviä kysymyksiä ja luonnollisesti panelistin innostivat toinen toisiaan keskustelun kuluessa. Runsaasta aineistosta (1h 15 min paneeli...) nostan esiin kaksi asiaa: mikä luo hyvinvointia työssä sekä aivoliikunnan.
Vaikka olen itse paneelin vetäjän jäävi arvioimaan, oli keskustelu paneelissa vilkasta ja mielenkiintoista. Saimme yleisöltä hyviä kysymyksiä ja luonnollisesti panelistin innostivat toinen toisiaan keskustelun kuluessa. Runsaasta aineistosta (1h 15 min paneeli...) nostan esiin kaksi asiaa: mikä luo hyvinvointia työssä sekä aivoliikunnan.
Hyvinvointi työssä oli koko paneelin aihe ja sen kiteyttäisin tiiviisti alustajien kommenttien pohjalta näin: työssä on hyvinvointia, kun omalla työllä on merkitystä, työllä on selkeät tavoitteet ja työssä saadaan aikaan tuloksia. Hyvinvointia tukee oman osaamisen hyödyntäminen ja eritoten oman työn hallinta – silloin työ on mukavaa ja motivoivaa. Silloin on hyvinvointia työssä. Varsin yksinkertainen resepti!
Toinen tiivistys – aivoliikunta – on minun näkökulmastani paneelin ja koko session huippu. Kaikki kolme alustajaa puhuivat omalta näkökulmastaan liikunnan merkityksestä aivoihin. Lisäksi liikunnan merkityksestä jopa aivojen uusiutumiseen on selkeää tieteellistä näyttöä, kuten Pippa Laukka seminaarin avaussession luennossaan totesi. 120 minuuttia viikossa on riittävä määrä - on muuten täysin saavutettavissa kaikille. Niin ja viisi kolmen vartin lenkkiä nostaa vaikutuksen huippuunsa!
Tämä kaikki positiivinen liikunnan vaikutus aivoihin on kirkastunut sitten 2008 päättyneen liikunnan ammattiurani. Toki asiasta puhuttiin ja siihen uskottiin jo silloin, mutta nyt tuntuu, että aivoliikunnasta voisi tulla uusi liikunnan supermotiivi ja liikuntaan resursoinnin tärkein peruste.
RSS Feed