Suomalaisen johtamisen tasosta keskustellaan paljon. Sitä vertaillaan muiden maiden johtamiseen ja sitä arvioidaan eri näkökulmista. Yksi hyvä arviointitapa on luotettava, satunnaisotannalla tehty seurantatutkimus. Sellainen on minulla työpöydälläni ja siitä kerron nyt hyviä uutisia!

Taustaa

Olemme tehneet tutkijatiimillä Ossi Aura, Guy Ahonen, Tomi Hussi ja Juhani Ilmarinen johtamisen tutkimusta vuodesta 2009 alkaen. Alussa nimesimme ilmiötä strategiseksi hyvinvoinniksi, sittemmin kirjasimme sen henkilöstötuottavuuden johtamiseksi. Nimityksen vaihtuessa oleellista on se, että olemme käyttäneet samoja kysymyksiä 11 vuoden ajan. Lisäksi erittäin tärkeää on se, että vastanneet yritykset on valittu satunnaisotannan kautta mukaan tutkimuksiin.

Nyt meillä on kasassa kahdeksan tutkimusta ja 1550 yritystä viideltä toimialalta. Vuosina 2009-2016 kartoitimme yritysten lisäksi valtion virastojen ja kunnallisten työnantajien johtamiskäytänteitä. Vuosina 2018 ja 2020 tutkimme johtamisen yhteyksiä kannattavuuteen, jolloin jätimme julkisen sektorin pois ja rajasimme yritysten koon 15-1000 työntekijään.

Käyn tässä tulosblogissa läpi muutaman tuloksen ketjun muodossa: yritysjohto – esimiehet – henkilöstö. Värillisiä palkkikuvia siis tiedossa!

Ihmisten merkitys johdon strategiatyössä on kasvanut

Olemme kartoittaneet tutkimuksissamme eri johdon prosesseja, joista tärkein on strategiatyö. Miten vahvasti työhyvinvointi on otettu huomioon johdon strategiatyössä? Kuva 1 kertoo tulokset koko aineiston osalta; mainittakoot, että trendi oli samanlainen kaikissa kokoryhmissä.

​Kuva 1. Johdon strategiatyön työhyvinvointipainotus vuosina 2009-2020.

Johtamisen kehittyminen on ollut upeaa, alkuvuosien 40 %:sta on kehitytty 85 %:iin, jos kriteeriksi otetaan ”kohtalaisesti” ja ”paljon” vastanneiden osuus. Kehitys oli tasaista vuoteen 2016 saakka, jonka jälkeen muutos on kiihtynyt – positiiviseen suuntaan! Tänä vuonna vain 18 % yrityksistä ottaa työhyvinvoinnin huomioon strategiatyössä vähän tai ei lainkaan. Tuo luku oli pahimmillaan 60 %!

Johdon strategiatyö heijastuu esimiesten kehittämiseen

Strategiatyöstä ja sen hyödyistä keskustellaan paljon. Aineistomme osoittaa, että strategiatyön laadulla on iso merkitys johtamisen toimintatapoihin. Tavoitteiden ja vastuiden päättäminen kasvaa ja mm. esimiesten kehittämisen sisällöt jalostuvat. Tästä esimerkkinä 1550 yrityksen ristiintaulukointi johdon strategiatyön ja esimiesten koulutuksen työhyvinvointipainotuksista.

​Kuva 2. Johdon strategiatyön työhyvinvointipainotuksen yhteys esimiesten koulutuksen työhyvinvointipainotukseen.

Kuvan 2 tulos on selkeä: kun johto painottaa työhyvinvointia, näkyy se myös esimiesten kehittämisen sisällöissä. Erinomaisen loogista, johto laittaa strategiaansa toimeksi kehittämällä esimiehiä. Olemme kysymyksessä käyttäneet ”esimiesten koulutuksessa” sanoja, jotka vuonna 2009 tuntuivat ihan luontevilta. Nyt puhuisimme toki valmentamisesta, mutta olemme halunneet vakioida kysymyspatteristoa mahdollisimman paljon seurannan luotettavuuden varmistamiseksi.

Esimiesten kehittäminen heijastuu heidän motivaatioonsa

Seuraava steppi ihmislähtöisen strategian toteuttamista on esimiesten kyvykkyydet. Havaitsimme tuloksista, että kehittämistyön sisältö heijastuu esimiesten motivaatioon työhyvinvoinnin edistämisessä. Oikein looginen ja tärkeä löydös.

Kuva 3. Esimiesten kehittämisen työhyvinvointipainotus tukee esimiesten motivaatiota työhyvinvoinnin edistämisessä.

Kuvan 3 tulos on kehittämisen kannalta positiivinen, kun työhyvinvointipainotus kasvaa, kasvaa myös motivaatio. Toki hyvää motivaatiota nähdään myös ”ei lainkaan” painotuksen yrityksissä, joten kyllä motivaatiota on myös ihan luontaisesti. Mutta kehittäminen kannattaa.

Mitä esimies motivaatiolla tekee – no tukee ihmisiä!

Esimiesten motivaatio ihmisten tukemiseen on hyvä asia ja se näkyy myös henkilöstötuottavuuden tasossa. Vuodesta 2016 alkaen olemme kartoittaneet henkilöstön motivaation, osaamisen ja työkyvyn tasoa ja laskeneet niiden avulla henkilöstötuottavuuden tason. Esimiesten kehittämismotivaatiolla on iso merkitys.

​Kuva 4. Esimiesten motivaation yhteys henkilöstötuottavuuteen.

Kuvan 4 tulos on selkeä ja täysin samansuuntainen, kun olemme saaneet henkilöstökyselyihin perustuvissa tutkimuksissamme. Esimiesten motivaatiolla – ja esimiestyön tasolla yleensäkin on iso vaikutus henkilöstötuottavuuteen.

To conclude

Olen innoissani piirtänyt neljä pylväsdiagrammia, joista on hyvä tehdä jämäkkä yhteenveto

• suomalaisen johtamisen ihmislähtöisyys on kehittynyt huikeasti viimeisten vuosien aikana
• johdon strategiatyön henkilöstöpainotuksella on selkeä vaikutus esimiesten kehittämisen sisältöihin
• esimiesten kehittäminen tukee heidän motivaatiotaan
• esimiesten motivaatiolla on positiivinen yhteys henkilöstötuottavuuden tasoon

 
Tuossa siis neljän pointin kautta. Strateginen linjaus heijastuu tekemiseen, tekeminen kehittää toimijoita ja toimijat tukevat koko henkilöstöä. Positiivinen kierre.

Eilen 4.6.2020 olin mukana HR Legal Services Oy:n  asiakastilaisuudessa – kolmen kuukauden tauon jälkeen ihan livenä! Tilaisuuden moderaattorina toimi toimitusjohtaja Henna-Riikka Huhta  ja netin kautta mukana oli lähes 150 osallistujaa. Tilaisuudessa puhuivat Heromaker Oy:n Tommi Talasto strategiasta ja johtamisesta, sekä Maria Setälä palkitsemisesta. Minun puheenvuoroni käsitteli Itseohjautuvuuden johtaminen 2020 tutkimuksen tuloksia ja alustavia tulkintoja.

​Kuvassa vasemmalta Maria Setälä, Tommi Talasto ja Ossi Aura.

Tommi Talasto: strategia ohjaa ihmisten johtamista ja palkitsemista

Tommi Talasto kävi esityksessään läpi liiketoimintastrategian toteuttamista ihmisten johtamisen ja palkitsemisen keinoin. Poimin hänen laajasta esityksestään yhden kuvan, jossa kokonaisuus tulee esiin loistavasti.

​Kuva 1. Ravintola-alan toimijan liiketoimintastrategian toteuttaminen ihmisten ja palkitsemisen avulla.

Kuvan mukaan ravintola-alan yrityksen liiketoimintastrategian tavoite on kasvattaa liikevaihtoa 10 % nykyisellä kannattavuustasolla. Tämä tavoite jakaantuu kolmeen strategiaan, joiden toteuttamiseksi linjataan vastaavat strategiat ihmisten johtamisen ja palkitsemisen alueilla. Mietitään siis kokonaisuus asiakaspalvelun tason nostamisessa työhyvinvoinnin ja bonusmallien avulla.

Näin strategia pitää rakentaa, selkeät tavoitteet ja toimenpiteet liiketoimintaan ja ihmisten johtamiseen. Tämän lisäksi palkitseminen toteutetaan siten, että se tukee ihmisten johtamista.

Maria Setälä: Palkitsemisen tulee tukea liiketoiminnan tavoitteita

Maria Setälä kartoitti palkitsemisen elementtejä perusteista käytännön esimerkkeihin. Esitys olisi oman bloggauksen arvoinen, mutta poimin tähän Maisan yhteenvetokuvan hyvän palkitsemisjärjestelmän piirteistä.

​Kuva 2. Nykypäivän palkkausjärjestelmän elementit.

Koska kaikille sopivaa, yleistä mallia ei ole, voidaan tästä ottaa vinkit palkitsemisjärjestelmän tekemiseen. Ensinnäkin se on yrityskohtainen, koska jokainen yritys on erilainen. Palkitseminen on johtamisen, eritoten motivoinnin ja sitouttamisen väline. Tällöin voidaan vaihdella yksilöllisiä ja ryhmäkohtaisia palkitsemisen tapoja.

Palkitseminen on tuloshakuista, se on selvä ja se on keskusteltava koko henkilöstön kanssa selkeäksi. Tällöin palkitseminen on ymmärrettävää. Ajassa muuttuvuus on hyvin akuutti palkitsemisjärjestelmän osa, koronakriisi on pääosin tuhonnut viime syksynä päätetyt palkitsemisen taloudelliset triggerit. Nyt on hyvä aika yhdessä pohtia, mitä voidaan tehdä ja miten sitä voidaan palkita.

Ossi Aura: Itseohjautuvuuden johtaminen 2020 tutkimus

Kirjoitan omasta alustuksestani vähän enemmän, kun sattuu olemaan aineisto näppiksissä. Teemme tutkimusta kokeneella tiimillä: professorit Guy Ahonen ja Juhani Ilmarinen, FT Ossi Aura ja KTT Tomi Hussi. Olemme tutkineet strategisen hyvinvoinnin ja henkilöstötuottavuuden johtamista vuodesta 2009 ja henkilöstötuottavuutta vuodesta 2015 alkaen.

Nykyisen tutkimuksemme fokuksessa on itseohjautuvuuden johtamisen käytänteet ja päätökset. Tutkimuksen tavoitteet voidaan esittää tutkimuskysymysten kautta, tässä tutkimuksemme neljä tavoitetta ja niitä vastaavat kysymykset:

1. Selvittää mikä on itseohjautuvuuden eri toimintatapojen yleisyys johtamisessa suomalaisissa yrityksissä. Miten aktiivisesti yritykset hyödyntävät itseohjautuvuuden periaatteita ja järjestelmiä henkilöstötuottavuuden johtamisessa?
2. Selvittää mitkä ovat henkilöstötuottavuuden johtamisen (HTJ) tason yhteydet itseohjautuvuuden menetelmien käyttämiseen. Miten HTJ:n peruspäätösten taso vaikuttaa itseohjautuvuuden johtamisen toimintatapojen aktiivisuuteen? Mikä on itseohjautuvuuden johtamisen optimaalinen vaiheistus?
3. Tutkia itseohjautuvuuden johtamisen yhteyttä yrityksen kannattavuuteen. Mikä on itseohjautuvuuden johtamisen tason yhteys yrityksen kannattavuuteen suhteessa saman toimialan yrityksiin? Onko itseohjautuvuuden johtaminen taloudellisesti tehokkaampaa verrattuna perinteisimpiin johtamistapoihin?
4. Määritellä itseohjautuvuuden käsite tulosten perusteella. Miten itseohjautuvuuden käsitteistössä voidaan ottaa huomioon psykologinen ja johtamistieteellinen näkökulma siten, että sen hyödyntämisen potentiaali voidaan hyödyntää Suomessa optimaalisesti?

Tutkimuksen päätuloksia – tähän mennessä

Tutkimuksen päätulos voidaan kiteyttää seuraavaan lausepariin:

​Tämä tulkinta voidaan tehdä, koska kaikki henkilöstötuottavuuden johtamisen tärkeimmät osa-alueet korreloivat itseohjautuvuuden johtamisen kanssa. Tutkimuskysymys 2 on siis vastattu! Toki saamme syksyllä aineostoon yritysten toimialasuhteutetut kannattavuusluvut, jonka jälkeen pääsemme analysoimaan kysymystä nro 3.

Pienet ja toimihenkilövaltaiset yritykset johtavat itseohjautuvuutta parhaiten

Kartoitimme itseohjautuvuutta kolmesta näkökulmasta; johtamisen, johtajuuden ja henkilöstön aktiivisuuden kannalta. Tämän lisäksi kartoitimme yritysten strategisia linjauksia ja analyysin kautta muodostimme itseohjautuvuuden strategisen perustan indikaattorin.

Näistä neljästä osa-alueesta yhdistimme kokonaisindeksin, jonka tasoluokat määritettiin keskiarvon ja -hajonnan perusteella. Näin saimme pätevän itseohjautuvuuden kokonaistasoa kuvaavan muuttujan.
​
Kuvan 3 vasen osa esittää itseohjautuvuuden johtamisen yhden päätuloksen: pienet ja toimihenkilövaltaiset yritykset johtavat itseohjautuvuutta paremmin, kuin isot ja työntekijävaltaiset yritykset.

​Kuva 3. Itseohjautuvuuden johtamisen kokonaistasot eri yrityskokoluokissa (vasen) sekä henkilöstötuottavuuden johtamisen eri tasoilla (oikea) työntekijä- ja toimihenkilövaltaisissa yrityksissä.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, hyvä johtaminen tukee vahvasti itseohjautuvuuden johtamista. Tästä tulos kuvan 3 oikeasta osasta. Erot tasoluokkien välillä ovat melko pieniä työntekijävaltaisissa yrityksissä, kun taas toimihenkilövaltaisissa ne ovat isot. Konttoritöissä hyvä johtaminen buustaa itseohjautuvuuden johtamista tosi paljon.

Tämä yksityiskohta on tosi mielenkiintoinen, koska mielikuva saattaa olla juuri päinvastainen. Että itseohjautuvuus hoituisi ihan itsestään – ei hoidu, kyllä se tarvitsee ihan tavallista hyvää johtamista taustalle. Tavoitteita, vastuita ja rooleja, sujuvia johtamisen ja kehittämisen prosesseja. Pienet startup yritykset ovat tästä ehkä poikkeus.

Itseohjautuvuuden johtaminen passivoitu koronakriisin aikana – hyvä johtaminen vähensi passivoitumista

Maaliskuun puolivälissä iskenyt koronakriisi vaikutti itseohjautuvuuden johtamisen aktiivisuuteen. Lähes kaikki tutkimuksen vastaukset kerättiin huhtikuun aikana, jolloin saimme hyvän kuvan johtamiskäytänteiden muutoksista.

Suurimmassa osassa yrityksistä (68 %) itseohjautuvuuden johtaminen passivoitui, 21 %:ssa yrityksistä taso pysyi ennallaan ja 11 % yrityksistä aktivoi itseohjautuvuuden johtamista. Pudotus oli siis selkeä ja analysoin mielenkiinnolla, mitkä tekijät mahdollisesti hidastivat itseohjautuvuuden johtamisen passivoitumista.

Tulos oli selkeä; mitä vahvemmin työhyvinvointi on johdon strategiatyön agendalla, sitä vähemmän itseohjautuvuuden johtaminen passivoitui. Olen tätä tulosta analysoinut tarkemmin ja blogannut Auran Faktoissa toukokuun alussa, tässä linkki.

Itseohjautuvuuden johtamisen malli – versio 2.0

Tutkimuksemme yksi tavoite on määritellä itseohjautuvuuden käsitettä kokonaisuudessaan ja eritoten johtamisen näkökulmasta. Olen ensimmäisen version tehnyt toukokuussa ja koeponnistanut sen sosiaalisessa mediassa. Sain ihmisiltä paljon kysymyksiä ja palautetta, joiden mukaan voin esittää version 2.0. Varmasti tämäkin muuttuu, eikä vähiten syksyllä, kun saamme tutkimusyritysten tilinpäätöstiedot ja voimme analysoida itseohjautuvuuden johtamisen yhteydet kannattavuuteen.

​Kuva 4. Itseohjautuvuuden johtamisen malli.

Itseohjautuvuudessa ja myös sen johtamisessa ihmiset – people - ovat aidosti tärkein voimavara. Tutkimuksessa kartoitimme ihmisten roolia ja sovittuja toimintatapoja itsenäisessä päätöksenteossa (Kannustettu henkilöstöä itsenäiseen päätöksentekoon omaan työhön liittyvissä asioissa) ja työnjaossa (Johto määrittelee ketkä huolehtivat eri tehtävistä - Työjako syntyy työntekijöiden vuorovaikutuksen tuloksena).

Kokonaisuutta ohjaa kuitenkin vahvasti yritysjohdon strategiset linjaukset – onko painopisteenä aidosti ihmisten osallistuminen vai johdon korostaminen ja toisaalta painotetaanko työn ja asioiden johtamista vai ihmisten johtamista. Nämä linjaukset ratkaisevat muiden kolmen tason. Tämä nähdään myöhemmin kuvassa 5.

Yksi elementti itseohjautuvuuden johtamisen mallia on ”management”, eli johtaminen. Tämä on sanallisesti hassunkurinen ilmaisu, mutta sisällön osalta hyvinkin relevantti. Päätösvalta tavoitteista ja tuloksellisuuden seurannan vastuu (=tulosvastuu) ovat klassisen johtamisen ydinasioita. Kysyimme tutkimuksessa päättääkö tavoitteista johto vai henkilöstö. Toisaalta kartoitimme, onko alaisten tuloksellisuuden seuranta esimiesten tehtävä, vai ovatko työntekijät vastuussa toisilleen. Johtamisen corea – ja yrityksissä päätettyjä asioita – ainakin kun niitä tutkimuksessa kysytään.

Leadership on itseohjautuvuuden johtamisen mallissa selkeä kokonaisuus, esimiesasemassa olevien toimintatavat. Miten he kuuntelevat henkilöstöä ennen päätöksentekoa, miten he kannustavat henkilöstöä oma-aloitteellisuuteen ja ongelmien ratkaisemiseen.
​
Viimeinen kuva konkretisoi strategisten linjausten suuren merkityksen. 

Kuva 5. Itseohjautuvuuden johtamisen strategisen perustan tason merkitys johtamisen (management), johtajuuden (leadership) ja ihmisten aktiivisuuden (people) tasolle.
​
Kuvan 5 tulokset eivät juuri jätä vaihtoehtoja tulkinnalle. Jos strategisissa linjauksissa korostetaan johto ja asiajohtamista, itseohjautuvuuden johtamisen maaperä on huono. Jos taas yritysjohto aidosti osallistaa henkilöstöä (antaa ihmisten osallistua) itsensä korostamisen sijasta ja johtaa ihmisiä – ei työtä, on itseohjautuvuudelle hyvä kasvualusta. Tuntuu erittäin loogiselta!

Päivitän tutkimuksen tuloksia ja kulkua sivullani www.ossiaura.com/ioj.
Seuraa sieltä tilanteiden kehittymistä. Kesällä tosin lomaillaan, mutta elokuussa taas on vauhti päällä!